猫诚电商（股票代码834500)新三板上市最新公告列表

百度 大家都知道，从18世纪中期英国工业革命以后，人类开始了城镇化的进程，在1740年以前，全世界的城镇人口不到一个亿，经过了200年，西方发达国家城镇总人口近12亿。

Uusplatonismi on filosofinen koulukunta, joka syntyi 200-luvulla kreikkalaisen filosofian eri suuntausten, p??osin platonismin ja aristotelismin, yhtymisest?. Aikakaudelle oli ominaista yhden totuuden etsiminen ja hahmottaminen. Siksi eri filosofisia ajatuksia pyrittiin harmonisoimaan. Esimerkiksi Platonin opetuksia uusplatonikot tulkitsivat hyvin uudella tavalla.

Uusplatonismi on vaikuttanut merkitt?v?sti sek? kristinuskon filosofisiin kantoihin ett? koko keskiaikaisen ja uuden ajan filosofian itseymm?rrykseen ett? nykyaikaisen luonnontieteen, erityisesti matematiikan, filosofiaan.

Antiikin uusplatonismi

Uusplatonismin oppi-is? Plotinos.

Uusplatonismi syntyi aikakautena, jolloin nelj?n suuren filosofisen koulukunnan, platonismin, aristotelismin, stoalaisuuden ja epikurolaisuuden, filosofista el?m?ntapaa opetettiin laajasti Rooman valtakunnassa. Uusplatonismi kehittyi keskiplatonismista ja sen tavoitteena oli harmonisoida kaikki filosofinen tieto yhdeksi Totuudeksi. Uusplatonismin alkuunpanijana pidet??n aleksandrialaista Ammonios Sakkasta, ja sen merkitt?vimp?n? edustajana ja varsinaisena oppi-is?n? Plotinosta, joka sanoi saaneensa oppinsa Ammoniokselta. Merkitt?vi? my?hempi? uusplatonikkoja olivat muun muassa Porfyrios, Proklos, Iamblikhos, Hypatia sek? Damaskios, joka oli uusplatonismin viimeinen opettaja Ateenassa.

Platonin Akatemia oli ollut tuhoutuneena koko keskiplatonismin ajan ja se avattiin uudelleen uusplatonismia varten, ja uusplatonikot toimivat koulun johdossa sen viimeisin? vuosina. Ateenan filosofikoulu suljettiin ja filosofian opetus kiellettiin vuonna 529. T?ll?in koulussa toimi opettajana ainoastaan seitsem?n filosofia. N?m? olivat Damaskios, Simplikios, Eulalios, Priskianos, Isidoros, Hermeias ja Diogenes. He valitsivat mieluummin maanpaon kuin luopuivat ajattelun vapaudesta. Vuonna 531 tai 532 he l?ysiv?t turvapaikan Persian kuninkaan Khosrau I:n hovista. Heid?n saamansa vastaanotto oli l?mmin, mutta he huomasivat pian, ett? heid?n oli mahdotonta el?? "barbaarien" keskuudessa. Kahden vuoden p??st? he palasivat takaisin Kreikkaan. Khosrau oli solminut t?ll?in keisari Justinianuksen kanssa rauhansopimuksen vuonna 533, ja sen ehtoihin kuului, ett? filosofit saavat palata koteihinsa ja jatkaa el?m??ns? ajatuksenvapautta nauttien.

Filosofia

Uusplatonismi perustui Platonin, Aristoteleen ja muiden antiikin filosofisten koulukuntien ajatuksiin, mutta koska filosofisia ajatuksia pyrittiin harmonisoimaan, se sis?lsi niin paljon omaper?isi? tulkintoja Platonin opeista, ett? uusplatonismi oli filosofialtaan merkitt?v?sti erilaista kuin mit? Platon kirjoitti ja uskoi. Uusplatonilaiset halusivat usein sanoa harjoittavansa filosofiaa, jotka Platon oli aiemmin opettanut. Etuliitteen uus- (kreikan neo-) liittiv?t koulukunnan nimen alkuun nykyaikaiset tutkijat, jotka halusivat tehd? eron n?iden kahden filosofian v?lille. Antiikin uusplatonilaiset pitiv?t itse??n kuitenkin platonilaisina.

Uusplatonismin voikin katsoa edustavan platonismin luonnollista jatkumoa vanhasta platonismista ja keskiplatonismista, eik? radikaalisti syntynytt? uutta haaraa. Jo keskiplatonismi sis?lsi monia uusplatonismin varsinaisesti tunnetuksi tekemi? painotuksia. Uusplatonismi sai keskiplatonismin tavoin vaikutteita aristotelismista ja stoalaisuudesta. N?m? vaikutteet johtivat lis??ntyneeseen dogmaattisuuteen. Plotinos my?s hy?dynsi aristotelista ja stoalaista k?sitteist?? filosofiassaan.

Uusplatonismi on er?s idealistisen monismin muoto. Plotinos selitt?? filosofiansa p??teoksessaan Enneadit, jonka kokosi h?nen oppilaansa Porfyrios. H?n opetti, ett? on olemassa sanoin kuvaamaton Ykseys, josta koko muu kaikkeus on saanut alkunsa useina erilaisina v?h?isempin? olioina emanaatioiden eli er??nlaisten virtaamisten kautta. My?hemm?t uusplatonilaiset filosofit, erityisesti Iamblikhos, lis?siv?t Ykseyden ja ihmiskunnan v?liin sadoittain erilaisia v?litt?vi? jumaluuksia. Plotinoksen alkuper?inen malli oli kuitenkin paljon yksinkertaisempi. H?nen todellisuustasonsa eli hypostaasinsa olivat ykseys (hen), ymm?rrys (nous), sielu (psykhe), aistimaailma (aistheta) ja aine (hyle). (Tosin varsinaisesti aine ei ole hypostaasi, vaan ”peili, johon ylemm?t hypostaasit heijastuvat”.) Kaikki aistimaailman ilmi?t ja kaikki aineellinen olivat kolmen ensimm?isen todellisuustason heijastumaa.

Uusplatonilaiset uskoivat, ett? inhimillinen t?ydellisyys ja onnellisuus ovat saavutettavissa t?ss? maailmassa, ilman tarvetta odottaa tuonpuoleista el?m??. T?ydellisyys ja onnellisuus, jotka n?htiin synonyymein?, voitiin saavuttaa filosofisella mietiskelyll?. T?ll?in filosofi kykeni kohoamaan (tai siirtym??n kohti hypostaasihierarkian keskusta) hypostaasien kautta kohti Ykseytt?, vapautumaan aineellisuudesta ja siirtym??n puhtaan j?rjen tasolle. Filosofin kehityksen viimeinen vaihe, jota kaikki eiv?t olleet kykenevi? saavuttamaan, oli mystinen yhdistyminen Ykseyden kanssa.

Uusplatonilaiset eiv?t uskoneet pahan itsen?iseen olemassaoloon. He vertasivat sit? pimeyteen, joka ei ole olemassa itsess??n vaan ainoastaan valon puuttumisena. Samoin paha oli yksinkertaisesti hyv?n puuttumista. Asiat ovat hyvi? niin kauan kuin ne ovat olemassa. Ne ovat pahoja ainoastaan sik?li mik?li ne ovat ep?t?ydellisi? ja niist? puuttuu jotain hyv?? mit? niiss? tulisi olla. Uusplatonismin keskeisiin oppeihin kuuluu my?s ajatus siit?, ett? kaikki ihmiset palaavat sinne mist? ovat l?ht?isin. L?hde, absoluutti eli Yksi, on se mist? kaikki on saanut alkunsa ja virrannut ja minne kaikki tulevat palaamaan. Voidaan sanoa, ett? kaikki tietoisuus tullaan pyyhkim??n tyhj?ksi ja palauttamaan tyhj??n tilaan l?hteeseen palattaessa.

Filosofit

Hypatia Aleksandrialainen

Kreikkalaiset

• Ammonios Sakkas (noin 175–242)
• Plotinos (noin 204–270)
• Amelios (200-luvun loppu)
• Porfyrios (noin 232–304)
• Iamblikhos (noin 245–325)
• Sopatros (k. noin 330–337)
• Sosipatra (300-luvun alkupuoli)
• Aidesios (k. 355)
• Deksippos (noin 350)
• Khrysanthios (300-luku)
• Salustios (300-luku)
• Maksimos Efesoslainen (k. 372)
• Eusebios Myndoslainen (300-luku)
• Plutarkhos Ateenalainen (noin 350–430)
• Hypatia Aleksandrialainen (noin 350/370–415)
• Hierokles Aleksandrialainen (400-luku)
• Syrianos (400-luku)
• Hermeias Aleksandrialainen (n. 410–450)
• Aidesia (400-luku)
• Proklos (412–487)
• Marinos (400-luvun puoliv?li)
• Asklepigenia (noin 430–485)
• Asklepiodotos Aleksandrialainen (400-luvun loppupuoli)
• Isidoros (400-luvun loppupuoli)
• Ammonios Hermeias (noin 440–520)
• Heliodoros Aleksandrialainen (400/500-luku)
• Kalkidios (400-luku)
• Damaskios (s. noin 480)
• Simplikios (500-luku)
• Priskianos (500-luku)
• Eulalios (500-luku)
• Olympiodoros nuorempi (noin 495–570)

Roomalaiset

• Gaius Marius Victorinus (noin 281/291–363)
• Macrobius (300- ja 400-luvun vaihde)
• Martianus Capella (400-luku)

Kristitty uusplatonismi

Kristinuskon saavutettua merkitt?v?n aseman uusplatonismia k?ytettiin pakanuuden puolustamiseen kristinuskoa vastaan. Kuitenkin my?s monet kristityt saivat paljon vaikutteita uusplatonismista. Uusplatonismin kristityiss? tulkinnoissa Ykseys on tulkittu Jumalaksi. Kristinuskon ja uusplatonismin yhteensulautumista edesauttoivat muun muassa n?kemykset ykseydest? korkeimpana hyv?n?, korkeimman olennon eri hypostaaseista eli olemuksista (vertaa kolminaisuusoppiin), sielusta sek? rakkauden merkityksest?.

Uusplatonismin opetukset auttoivat kirkkois? Augustinusta t?m?n oman kertoman mukaan hylk??m??n dualistisen manikealaisuuden ja k??ntym??n kristinuskoon. Kun h?n kolme tai nelj? vuotta vuonna 387 suoritetun kasteensa j?lkeen kirjoitti tutkielmansa Tosi uskonnosta, h?n tulkitsi kristinuskoa edelleen uusplatonilaisesta n?k?kulmasta. Kun h?net vihittiin papiksi ja piispaksi ja h?n hankki enemm?n tuntemusta Raamatusta, h?n oppi n?kem??n eroja uusplatonilaisuuden ja kristinuskon v?lill?. H?nen my?hemm?n ajattelunsa alisteisuus Raamatulle on t?ysi vastakohta ei-kristillisen filosofian ajattelulle. Uusplatonismin lis?ksi h?n sai vaikutteita kuitenkin my?s keskiplatonisteilta, kuten Cicerolta.

Monet kristityt saivat kuitenkin h?nenkin j?lkeens? vaikutteita uusplatonilaisuudesta. Merkitt?vin ja vaikutusvaltaisin kristitty uusplatonikko ja mystikko oli 400-luvulla vaikuttanut kirjoittaja, joka tunnetaan nimell? Pseudo-Dionysios Areopagita. H?nen teoksensa ovat olleet merkitt?vi? sek? it?iselle ett? l?ntiselle kristinuskolle ja vaikuttivat laajalti ajatteluun keskiajalla. Johannes Scotus Eriugenan 800-luvun k??nn?s er??st? h?nen teoksestaan oli laajalti k?yt?ss?. Monet my?hemm?t keskiajan mystikot, kuten Mestari Eckhart, olivat uusplatonilaisia.

Varhaiskristillisin? aikoina uusplatonilaisuus vaikutti huomattavasti my?s gnostilaisuuteen, my?hemmin harhaopiksi julistettuun kristilliseen mystiikkaoppiin. Plotinos kuitenkin torjui gnostilaisuuden toisen Enneadin yhdeks?nness? traktaatissa, nimelt??n Niit? vastaan, jotka katsovat maailmankaikkeuden luojan ja maailmankaikkeuden itsens? olevan pahoja, yleisesti tunnettu nimell? Gnostilaisia vastaan. Oppinsa Platonin ajatuksiin perustavina uusplatonilaiset paheksuivat erityisesti gnostilaista k?sityst? demiurgista, jumaluudesta, jota Platon k?sitteli Timaioksessa. Jotkut tutkijat ovat katsoneet, ett? my?s uusplatonismi olisi saanut vaikutteita kristinuskolta. T?m? saattoi tapahtua gnostilaisuuden v?lityksell?.

Uusplatonismi jatkui it?isess? kirkossa itsen?isen? perinteen?, ja l?nness? sen esitteli uudelleen Plethon. Renessanssin ajan Italiassa sen her?ttiv?t henkiin muun muassa Marsilio Ficino, Medicit ja Sandro Botticelli. Thomas Taylor kirjoitti laajalti platonismista ja k??nsi englanniksi l?hes koko Platonin tuotannon. Uusplatonismi on vaikuttanut my?s joihinkin nykyisiin kristittyihin teologeihin.

Juutalainen ja islamilainen uusplatonismi

Keskiajalla uusplatonilaiset ajatukset vaikuttivat juutalaisten kabbalistien, kuten Iisak Sokean, ajatteluun. Kabbalistit kuitenkin muokkasivat uusplatonilaisia oppeja sopimaan omiin monoteistisiin uskomuksiinsa. Solomon ibn Gabirol oli my?s tunnettu juutalainen uusplatonikko. T?ll? ajalla uusplatonistiset ajatukset vaikuttivat my?s islamilaisiin ja sufilaisiin ajattelijoihin kuten al-Farabiin ja h?nen kauttaan Avicennaan.

Islamilainen uusplatonismi kehittyi ymp?rist?ss?, joka oli jo alun perinkin kyll?stetty Plotinoksen ja Aristoteleen ajattelulla. Ensin mainittu opiskeli Aleksandriassa, ja aleksandrialaisiin piireihin kuuluivat my?s monet muut uusplatonilaiset, kuten Porfyrios ja Proklos. N?ihin oppineisiin liittyv?t kaksi islamilaisen uusplatonilaisuuden kannalta t?rke?? teosta, pseudo-Aristoteleen Aristoteleen teologia sek? Liber de causis (Syiden kirja). Ensiksi mainitulla ei ole todellisuudessa mit??n tekemist? Aristoteleen kanssa, vaan se sis?lt?? yhteenvedon Enneadien kirjoista IV–VI pienill? lis?yksill?. Viimeksi mainittu taas perustui Prokloksen teokseen Teologian alkeet. Muita merkitt?vi? islamilaiseen filosofiaan liittyvi? keskuksia Aleksandrian ohella olivat Gundishapur ja Harran.

Islamilaiset uusplatonikot painottivat yht? Koraanin Jumalan aspektia, ylimaallisuutta, ja unohtivat toisen, luovan aspektin. Uusplatonisteille kaikki asiat emanoituivat jumaluudesta. Islamilaiset filosofit olivat enemm?n tai v?hemm?n kyll?stettyj? aristotelismilla tai uusplatonilaisuudella, ja usein molemmilla. Al-Kindi, islamilaisen filosofian is?, oli uusplatonilainen, mutta islamilainen uusplatonismi huipentui al-Farabin ja Ibn Sinan kehitt?miss? monimutkaisissa emanaatiohierarkioissa. Heid?n n?kemyksens? ovat my?hemmin kehittyneet my?hempien ajattelijoiden valojen emanaatiohierarkiaksi, jota esitti muun muassa Shihab al-Din al-Suhrawardi, ja Olemisen Ykseyden opiksi, jota esitti Ibn al-'Arabi. Al-Ghazali ja Ibn Rushd vastustivat uusplatonilaisia n?kemyksi? voimakkaasti, mutta viimeksi mainittu hy?kk?si my?s ensin mainittua vastaan, koska t?m? vastusti kaikkea filosofiaa.

Uusplatonismi vaikutti suuresti ?iamuslimeihin jotka tunnetaan isma'ileina ja siit? tuli heid?n teologiansa osa. Vaikka uusplatonismi menetti suurimman merkityksens?, se j?tti pysyv?n j?ljen islamilaisen maailman uskonnolliseen, historialliseen ja kulttuurilliseen perint??n, ja vaikuttaa ismailiittien kautta nyky??nkin.

Renessanssin ja uuden ajan uusplatonismi

Renessanssin uusplatonismia ei voida varsinaisesti pit?? koulukuntana tai edes selke?n? liikkeen?. P?invastoin kuin humanismi tai aristotelismi, sill? ei ollut koulutusohjelmia eik? se n?in ollen ollut osa koulutusta. Marsilio Ficinon ja Cosimo de’ Medicin perustaman Firenzen Akatemian ohella se sai vain v?h?n institutionaalista tukea. Vain muutamat filosofit, kuten Ficino, Johannes Bessarion, Nicolaus Cusanus ja Giovanni Pico della Mirandola voidaan lukea selke?sti uusplatonilaisiksi. Aatehistoriassa renessanssin uusplatonismi on merkitt?vint? siin?, ett? se vaikutti useisiin muihin filosofioihin, sek? kulttuuriin, kuten kirjallisuuteen, maalaustaiteeseen ja musiikkiin.

Humanistit, alkaen Petrarcasta, yhdistiv?t itsens? osittain platonilaiseen filosofiaan reaktiona aristotelismia vastaan, vaikka varhaiset humanistit tiesiv?tkin platonismista vain v?h?n, jos mit??n. Vasta Bysantin filosofien, kuten Plethonin, siirrytty? l?nteen italialaiset p??siv?t tutustumaan Platonin koko tuotantoon. Ensimm?inen joka otti teht?v?kseen Platonin teosten k??nt?misen ja v?litt?misen muulle Euroopalle oli kardinaali Bessarion, joka oli ollut Plethonin oppilaana t?m?n vieraillessa Italiassa ja omaksunut n?in platonismin. Bessarionin aloittama k??nn?sty? valmistui muutamassa kymmeness? vuodessa, kun Ficino otti teht?v?kseen mammuttimaisen ty?n Platonin teosten k??nt?misest? latinan kielelle.

Ensimm?inen laajalti vaikuttanut italialaisen renessanssin uusplatonilainen filosofi oli Nicolaus Cusanus, joka kehitti rikkaan ja monimutkaisen n?kemyksen maailmankaikkeudesta ja inhimillisest? tiedosta. H?nen t?rkeimpiin ja kauaskantoisimpiin ajatuksiinsa kuului ajatus matemaattisesta tiedosta aina t?ysin varmana tietona. Sellaisena matemaattiset tieteet olivat h?nen mukaansa korkeampia kuin muut tieteet, mukaan lukien Aristoteleen kvalitatiivinen empirismi. Cusanus my?s katsoi, ett? Jumalan mieless? oli olemassa yksi, arkkityyppinen idea, joka oli l?sn? kaikissa muissa ideoissa ja fyysisiss? kappaleissa. Oikealla ymm?rryksell? oli mahdollista p??st? t?h?n arkkityyppiseen ideaan tutkimalla mit? tahansa asiaa tai kappaletta.

1600-luvulla Cambridgen platonistit kannattivat uusplatonismia toisaalta puritaanien dogmatismia ja toisaalta ajan muita filosofisia n?kemyksi?, kuten René Descartesin kartesiolaisuutta ja Thomas Hobbesin materialismia, vastaan.

Vaikutus

Uusplatonismi on vaikuttanut l?nsimaiseen kulttuuriin erityisesti kahden aspektin kautta: toisaalta painottaessaan matematiikan ensisijaisuutta ja varmaa totuutta, toisaalta Ficinon platonista rakkautta koskevien ajatusten kautta. Siin? miss? renessanssiajan taiteilijat, ajattelijat ja muut kulttuurintuottajat omaksuivat uusplatonismista vain osia, platonisen rakkauden ajatus vaikutti laajalle kaikkeen kulttuuriin.

Nicolaus Cusanus laajensi platonilaista ajatusta siit?, ett? matematiikka oli t?ydellisen varmuuden muoto, radikaaliksi teesiksi, jonka mukaan matematiikka edusti jumalallisia ideoita. T?m? uusplatonilaisten laajalti omaksuma kanta muodostui kokonaisen uuden tieteen pohjaksi. Syd?nkeskiajalla tieteellist? tutkimusta hallitsi kvalitatiivinen, empiirinen aristoteelinen tiede, johon oli yhdistynyt arabifilosofi Averroeksen oppi siit?, ett? fyysisen maailman tutkimuksen ei tulisi koskaan sis?lt?? Jumalaa tai muuta metafysiikkaa koskevia pohdiskeluita. Vastakohtana t?lle, uusplatonilaiset uskoivat, ett? fyysinen maailma oli perusteiltaan matemaattinen ja ett? tieto t?st? matematiikasta tarjoaisi p??syn jumalalliseen mieleen.

Kuuluisimmat t?m?n tieteellisen mielipiteen omanneista olivat Johannes Kepler ja vuosisata my?hemmin Galileo Galilei. Kepler uskoi, ett? maailmankaikkeuden matematiikka oli totuutta maailmankaikkeudesta. Ennen Kepleri? t?htitieteilij?t ja astrologit uskoivat, ett? kvalitatiivinen ymm?rrys maailmankaikkeudesta ohitti kvantitatiivisen ymm?rryksen.

Ptolemaioksen maailmankuva, joka selitti taivaankappaleiden liikkeet matemaattisesti suhteessa keskell? sijainneeseen Maahan, oli jo pitk??n katsottu matemaattisesti j?rjett?m?ksi. Vaikka siin? ei ollutkaan matemaattisesti paljon j?rke?, se oli tarjonnut kuitenkin jonkinlaisen matematiikan, jolla taivaankappaleiden liikkeet voitiin ennustaa jotenkuten oikein. Keplerille t?htien ja planeettojen liikkeiden matematiikka oli t?htien ja planeettojen liikett? – kaikkein rationaalisin matemaattinen maailmankaikkeus oli sellainen, jossa planeetat ja t?hdet kiersiv?t aurinkoa. Koska t?m? oli matemaattisesti rationaalisinta, se edusti h?nelle my?s fyysist? totuutta. T?m? edusti t?ydellist? matemaattista uudelleensuhtautumista fyysisiin ilmi?ihin.

Vaikka Galilein suhde uusplatonismiin on paljon kiistanalaisempi, h?n vaikuttaa perineen uusplatonismista ainakin t?m?n saman suhtautumisen matematiikkaan. H?n katsoi, ett? maailmankaikkeuden perimm?inen totuus oli matemaattinen. Vasta kun ymm?rryksemme maailmankaikkeudesta vastasi maailmankaikkeuden matematiikkaa, voimme sanoa ymm?rt?v?mme maailmankaikkeutta. Vastauskonpuhdistuksen j?lkimainingeissa kirkko ei ollut valmis hyv?ksym??n kaikkia johtop??t?ksi?, joita t?st? n?k?kulmasta seurasi, kuten ajatusta siit?, ett? aurinko on aurinkokunnan keskipisteess?. T?m? matemaattinen n?kemys maailmankaikkeudesta sai pysyv?n jalansijan vasta Newtonin aikana ja muutti eurooppalaisen tieteen pysyv?sti.

Nykyajan uusplatonismi

Integraalifilosofi Allan Combs v?itt?? esseess??n Inner and Outer Realities: Jean Gebser in a Cultural/Historical Perspective, ett? kymment? uuden ajan ajattelijaa voidaan pit?? uusplatonilaisina. H?nen mukaansa he ovat: J. W. von Goethe, Friedrich Schiller, F. W. J. Schelling, G. W. F. Hegel, S. T. Coleridge, R. W. Emerson, Rudolf Steiner, Carl Jung, Jean Gebser sek? Brian Goodwin. H?n n?kee n?iden ajattelijoiden olevan osa perinnett?, joka eroaa sek? empiristisest?, rationalistisesta, dualistisesta ett? materialistisesta l?nsimaisesta perinteest?.

Katso my?s

• Uusplatonismi ja gnostilaisuus
• Uuspythagoralaisuus

Kirjallisuutta

• Armstrong, A. H. (toim.): The Cambridge History of Later Greek and Early Medieval Philosophy. Cambridge: Cambridge University Press, 1970. (englanniksi)
• Hadot, Pierre: Mit? on antiikin filosofia?. ((Qu’est-ce que la philosophie antique?, 1995.) Suomentanut Tapani Kilpel?inen) Tampere: Niin & n?in, 2010. ISBN 978-952-5503-48-7
• Harris, R. Baine (toim.): The Significance of Neoplatonism. Norfolk: International Society for Neoplatonic Studies, 1976. (englanniksi)
• Lloyd, A. C.: The Anatomy of Neoplatonism. Oxford: Clarendon Press, 1990. (englanniksi)
• Remes, Pauliina: Neoplatonism. (Vol. 4 / Ancient Philosophies) University of California Press, 2008. ISBN 0520258347 (englanniksi)
• Thesleff, Holger: Platon ja platonismi. Teoksessa Korkman, Petter & Mikko Yrj?nsuuri (toim.): Filosofian historian kehityslinjoja. Helsinki: Gaudeamus, 1999. ISBN 951-662-708-0
• Wallis, R. T.: Neoplatonism. London: Bristol Classical Press, 1992. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Moore, Edward: Neoplatonism The Internet Encyclopedia of Philosophy. (englanniksi)
• Turner, William: Neo-Platonism Catholic Encyclopedia. 1911. New York: Robert Appleton Company. (englanniksi)
• International Society for Neoplatonic Studies. Malline:€n

Antiikin filosofiset koulukunnat

Esisokraattinen filosofia	Miletoslaiset Pythagoralaiset Efesoslaiset Elealaiset Pluralistit Atomistit Sofistit
Sokraattinen filosofia	Akatemialaiset Peripateetikot Kyynikot Kyrenel?iset Megaralaiset Dialektikot Elisl?iset
Hellenistinen filosofia	Epikurolaiset Stoalaiset Skeptikot Uuspythagoralaiset Uusplatonistit