青海省出台后续扶持政策巩固脱贫成果
| Osa artikkelisarjaa |
| Valtiomuodot |
|---|
| Vallan l?hde |
| Vallan ideologia |
| Vallan rakenne |
Teokratia (kreik. θεοκρατ?α, theokratía ’jumalan valta’) on valtiomuoto, jossa hallitsija k?ytt?? valtaa jumalan edustajana, koska jumalalla katsotaan olevan ylin hallintovalta.[1][2] Teokraattinen hallinto oli tyypillist? varhaisille korkeakulttuureille. Monissa teokratioissa hallitsijat ovat papiston j?seni?, ja valtion oikeusj?rjestys perustuu uskonnolliseen lakiin. Euroopan historiassa monet monarkit ovat oikeuttaneet valtansa jumalallisella oikeudella. Nykyisi? esimerkkej? teokratioista ovat islamilainen Iran ja paavin johtama Vatikaanivaltio.[3][2]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Termin teokratia otti k?ytt??n 100-luvun lopulla historioitsija Josephus, viitaten juutalaisiin.[4][3] Teokratian oikeutus perustuu jumalallisen hallintovallan uskolliseen toimeenpanoon.[3]
Teokratiaa on esiintynyt erilaisissa muodoissa. Teokratiassa hallitsijana voidaan pit?? Jumalaa tai jumalia, yleens? jonkun ihmisen edustamana. Teokratiaa voidaan my?s hallita paljastetun Jumalan lain mukaan, jolloin sit? kutsutaan teonomiaksi. Pappisvallassa eli hierokratiassa hallitsee papisto.[3]
Teokratiat ovat olleet historiassa hyvin yleisi?. Niihin on lukeutunut heimoyhteis?j?, kuningaskuntia, kaupunkivaltioita ja imperiumeja.[3] Teokratioiden jumalkuninkaita, Auringosta laskeutuneita jumalia tai -jumalattaria, ovat olleet esimerkiksi Inkavaltakunnan inkat ja Japanin keisari. Joissain teokratioissa jumalallisena johtajana ja jumalan edustajana on toiminut ihminen, kuten karismaattinen johtaja, kuningas tai pappi. T?llaisia jumalten edustajia ovat olleet esimerkiksi Heprealaisessa Raamatussa kuvatut kansanjohtajat Mooses ja Joosua. My?s moni eurooppalainen monarkki on v?itt?nyt, ett? heill? on jumalallisen oikeus hallita.[3]
Jean Calvin (1509–1564) johti Geneven teonomista kristillist? kaupunkivaltiota ”jumalallisen lain” pohjalta,[3] ja samoin my?s puritaanit johtivat Uuden-Englannin siirtokuntia Pohjois-Amerikassa.[5][6]
Japanin keisari ei ole koskaan kiist?nyt olevansa jumalallinen hallitsija, mutta h?n on lakannut 1900-luvulla puhumasta siit?. Saudi-Arabia oli wahhabiittien teokratia ennen Saudien hallitsijasukua vuonna 1932. Tiibet oli buddhalainen teokratia ennen kiinalaismiehityst? ja dalai-laman pakoa 1950-luvulla. Iranista tuli islamilainen tasavalta vuonna 1979.[3] Toinen nykyajan esimerkki teokraattisesta valtiosta on paavin johtama Vatikaanivaltio.[2]
Jotkut pit?v?t Yhdysvaltojen kristillisen oikeiston tavoitteita teokraattisina.[7][8]
Katso my?s
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ teokratia. Kielitoimiston sanakirja. Helsinki: Kotimaisten kielten keskus, 2024.
- ↑ a b c Theocracy Encyclop?dia Britannica. Viitattu 22.7.2025. (englanniksi)
- ↑ a b c d e f g h Waskey, Andrew J. (toim. Kurian, George Thomas): ”Theocracy”, The Encyclopedia of Political Science, s. 1658–1659. Washington, D.C.: CQ Press, 2011. ISBN 978-1-933116-44-0 (englanniksi)
- ↑ McLean, Iain (toim.): ”theocracy”, The Concise Oxford Dictionary of Politics. Oxford: Oxford University Press, 1996. ISBN 0-19-285288-4 (englanniksi)
- ↑ Massachusetts Bay Colon Encyclop?dia Britannica. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Establishment or Tolerance? The Pluralism Project. Harvard University. Viitattu 27.2.2024. (englanniksi)
- ↑ Paukkunen-Mykk?nen, Sini: Tavoitteena kristillinen teokratia – uskonto muokkaa politiikkaa monin tavoin Ulkopolitiikka.fi. 9.12.2021. Viitattu 27.7.2025.
- ↑ Russell Blackford: The Christian Right is taking over America, according to Talia Lavin – but what is the best response? The Conversation. 28.4.2025. Viitattu 22.7.2025.
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- Kouros, Kristiina & ja Villa, Susan (toim.): Ihmisoikeudet ja islam. Helsinki: Like: Suomen rauhanpuolustajat, 2004. ISBN 952-471-435-3