家庭不富裕 大学生创业成功花光积蓄为父母买房
.jpg)
Uhraaminen on uskonnollinen rituaali, jossa ihminen luovuttaa jonkin uhriesineen jumaluudelle tarkoituksella luoda, s?ilytt?? tai ennallistaa toivottu oikea suhde pyhiin voimiin. Uhraaminen on ikiaikainen tapa, jota harjoitetaan ymp?ri maailman.[1]
Uskontojen perustava tekij? on pyhyyteen kohdistuva palvonta. Sen t?rkeimm?t muodot ovat rukous ja uhri. Niiden avulla ihminen l?hestyy tuonpuoleista ja keskustelee sen kanssa. Uhriesine edustaa el?m?? ja uhraajalle mahdollisimman arvokasta asiaa tai sellaisen symbolia. Muinaisajan uskonnoissa suosittiin veriuhreja, joissa uhriel?in tai ihminen surmataan. Yleens? uhri tarjotaan jumalalle rituaalin m??r??m?ss? erityisess? uhrauspaikassa ja tiettyn? aikana. Uhripaikkoina on k?ytetty muun muassa uhripuuta, uhrikive?, uhril?hdett? tai alttaria. Uhritoimituksen suorittaja toimii omasta puolestaan tai edustaa jotain yhteis?? esimerkiksi pappina. Luonnonuskonnoissa uhrin vastaanottajana ovat usein esi-isien henget.[1]
Uhriesine
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Latinan sana sacrificium (uhri) tarkoittaa pyh?ksi tekemist?. Arkikieless? uhraaminen tarkoittaa jostain arvokkaasta luopumista, jotta viel? arvokkaampi asia toteutuisi: ihminen voi esimerkiksi uhrautua lastensa vuoksi. Sanan alkuper?inen merkitys on kuitenkin uskonnollinen. Uhri voidaan osoittaa jumaluudelle tai muille henkiolennoille tai esi-isien hengille. Joidenkin tutkijoiden mielest? yleisin uhraamisen kohde luonnonuskonnoissa ovat esi-isien henget.[1]
Ranskalainen sosiologi Marcel Mauss rinnasti uhraamisen lahjan antamiseen. Lahjojen antaminen on perustava yhteis?llinen teko, jonka tarkoitus on luoda ja vahvistaa ihmisten v?list? yhteenkuuluvuutta. Lahja velvoittaa aina vastalahjaan, ja t?ten molemmat osapuolet hy?tyv?t.[2] Uhraamalla jumaluudelle ihminen muodostaa siteen pyhyyden voimien kanssa. Jumalalle annettu uhrilahja velvoittaa vastalahjaan, jossa jumala auttaa ihmist? jossakin asiassa.[3]
Uhriesineet edustavat el?m?? ja ovat siten tyypillisesti el?vi? olentoja, jotka ensin joudutaan teurastamaan. Ihmisuhri oli kalleinta, mit? jumalille voitiin antaa. Ihmisuhreja on harjoitettu niin Euroopassa kuin muuallakin, ja satunnaisista tapauksista kerrotaan edelleen. Julmista uhrimenoistaan kuuluisat asteekit saattoivat uhrata kerrallaan tuhansiakin ihmisi?.[1] My?s kelttien ja viikinkien uskotaan uhranneen ihmisi?.[4][5][6]
Sen sijaan, ett? jumaluudelle uhrattaisiin kaikkein arvokkaimpia asioita, kuten ihmisel?m??, uhriesineeksi voidaan valita arvokasta lahjaa symboloivia uhrilahjoja. Ihmisen sijaan voidaan uhrata el?in, mihin esimerkiksi Intiassa siirryttiin brittil?isten siirtomaaherrojen vaatimuksesta.[1] Koska buddhalaisuus kielt?? el?inten tappamisen, se on korvattu el?imi? esitt?vill? kuvilla, pantomiimilla tai muilla uhrilahjoilla, kuten ruoalla tai juomalla. Niist? suosituimpia ovat olleet maito, hunaja, kasvikset, olut sek? etenkin viini ja vesi. Kasvikset ovat voineet olla keitti?kasveja, juureksia, viljaa tai kukkia.[1]
Jumaluudelle uhrattuja sanoja eli rukousta voidaan pit?? uhrina. Ajatus korostuu ortodoksisessa ehtoollisessa, jossa siit? k?ytet??n ilmaisua sanallinen uhri.[7]
Jumala itse voi my?s olla uhriesine. Meksikolaisen auringonjumalan Huitzilopochtlia esitt?v? punajuuritahnasta tehty ja verell? valeltu patsas jaettiin sy?t?v?ksi uskovien kesken. Hindujen somarituaalissa jumaluutta edustavan soma-kasvin mehua nautittiin rituaalina.[1] Katolisessa uskossa Jeesuksen Kristuksen ruumis ja veri on ”todella, reaalisesti ja olemuksellisesti” l?sn? ehtoollisessa.[8][9]
Uhritoimitus
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Uhraaminen voi olla s??nn?nmukaista tai erityistapauksiin liittyv??. S??nn?lliset uhrit voivat sijoittua ajankulun mukaisesti tai ihmisel?m?n k??nnekohtiin. Erityistapaukset voivat koskea esimerkiksi vaaratilanteita, sairautta, katoa, rakennushankkeen valmistumista tai voittoa sodassa.[1]
Uhripaikkoina on k?ytetty muun muassa uhripuuta, uhrikive? tai uhril?hdett?. Etenkin helleenisiss? ja seemil?isiss? kulteissa uhritoimitus on vaatinut paikakseen alttarin. Se on usein ollut pystyyn nostettu kivi. Kivi on sijainnut paikassa, jossa jumaluus on ilmestynyt. Alttaria on kutsuttu nimell? bet el (jumalan talo), mist? tulee nimi betyyli. Alttari on voitu my?s ymm?rt?? maailmankaikkeuden keskukseksi tai sen kuvaksi. Antiikin kreikkalaiset k?yttiv?t siit? nime? omfalos (maan napa). Intian vedalaisessa uskonnossa se oli mikrokosmos, kuva maailmasta. Alttarin rakentaminen tulkittiin t?ll?in tekona, jossa maailman luominen toistettiin.[1]
El?inuhrissa el?in, yleens? mahdollisimman t?ydellinen yksil?, uhrataan tappamalla se. Yleens? t?h?n liittyy el?imen ruhon osien k?ytt?minen rituaalisesti, kuten veren pirskottaminen tai juominen tai yhteisen juhla-aterian valmistaminen uhriel?imen lihasta. Polttouhrissa uhrattava poltetaan.[10][1]
Uhraaminen eri uskonnoissa
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Aasian uskonnot
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Kiinassa esi-isille uhraaminen oli osa uskontoa. Kukat ja suitsukkeet olivat tavallisia uhrilahjoja. Japanissa alttarille pantujen uhrilahjojen kirjo oli eritt?in laaja ja saattoi k?sitt?? erilaisia jokap?iv?isi? k?ytt?esineit?.[1] Esineiden sijaan voidaan Kaakkois-Aasian buddhalaisuudessa uhrata my?s symbolisia esineit?, kuten leikkirahaa tai pahvisia matkapuhelimia, jotka siten poltetaan.[11]
Antiikin uskonnot
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Homeroksen runot sis?lt?v?t tarkkoja kuvauksia uhritoimituksista antiikin Kreikassa. Niihin kuului polttouhreja sek? uhratun el?imen sy?minen yhteisell? juhla-aterialla. Virallisten riittien ohella yksityisiin uhritoimituksiin k?ytettiin kaikenlaisia el?imi?, kasviksia, hedelmi?, juustoa ja hunajaa.[1] Roomalaisilla jumalille uhraaminen oli v?ltt?m?t?n valtiollinen toimenpide, mink? ohella perheill? oli omat kotialttarinsa.[12]
Islam
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Islamiin on j??nyt muistumia uhraamisesta siin? m??rin, ett? jokainen kotiel?imen teurastus ymm?rret??n samalla uskonnolliseksi toimitukseksi. Teurastus vaatii uskonnollisia rituaaleja, jotta el?imen liha olisi hyv?ksytt?v?? ravinnoksi eli halal. Muslimien vuotuiseen pyhiinvaelluksen p??ttymisjuhlaan id al-adhaan kuuluu yhten? rituaalina jonkin suuren uhriel?imen kuten lampaan teurastus.[1]
Juutalaisuus
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]El?inuhrit kuuluivat Raamatun ajan juutalaisuuteen. Viidenness? Mooseksen kirjassa m??r?ttiin, ett? polttouhreja sai uhrata vain tietyss? paikassa.[13] Raamatussa puhutaan my?s ihmisuhreista. Ensimm?isen Mooseksen kirjan mukaan Jumala k?ski Abrahamin uhrata poikansa Iisakin, mutta peruutti k?skyn viime hetkell? ennen kuin Abraham olisi toteuttanut sen. Kuuliaisuuden testaamisen j?lkeen Jumala antoi Abrahamille oinaan uhrattavaksi.[14]
My?hemmin juutalaiset keskittiv?t uhritoimitukset Jerusalemin temppeliin. Sen papit olivat ainoita, jotka saivat toimittaa uhreja. Heit? avusti alempi papisto eli leviitat. Pappeja ja leviittoja oli Jerusalemissa yhteens? noin 20 000, mutta kukin toimitti uhreja vain muutamina viikkoina vuodessa, mit? varten heid?t oli jaettu 24 divisioonaan.[15] Kolmannessa Mooseksen kirjassa on yksityiskohtaisia ohjeita siit?, miten uhrit oli toimitettava.[16] Muuan erityisen t?rke? uhri oli suurena sovitusp?iv?n? (jom kippur) suoritettu kauriin uhraaminen kansan syntien sovittamiseksi.[17] T?h?n viittaa moniin kieliin levinnyt sanonta ”syntipukki”. Sen j?lkeen, kun temppeli tuhoutui ensimm?isess? juutalaissodassa vuonna 70, el?inuhrit j?iv?t pois juutalaisten jumalanpalveluksesta[18].
Kristinusko
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Kristinuskon k?sitys, joka perustuu erityisesti Heprealaiskirjeeseen[19], on ett? Kristuksen kuolema oli lopullinen ja t?ydellinen uhri syntien sovittamiseksi, mink? vuoksi mit??n muita syntiuhreja ei en?? tarvita.[18]. Muita uhreja kristinuskossa on edelleen, esimerkiksi rukous on uhri. Teologiassa my?s sakramentteja on voitu nimitt?? uhreiksi. Katolisessa kirkossa ehtoollisen katsotaan olevan Jeesuksen sovittavan ristinuhrin l?sn? oleva tapahtuma, mink? vuoksi sit? nimitet??n messu-uhriksi.[20]
L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- Faherty, Robert L.: Sacrifice Encyclopaedia Britannica. 30.1.2022. Viitattu 13.2.2022.
- Mauss, Marcel: Lahja. Vaihdannan muodot ja periaatteet arkaaisissa yhteiskunnissa. ((Essai sur le don, 1923–1924.) Ranskan ja englannin kielist? suomentaneet Jouko Nurmiainen ja Jyrki Hakap??) Helsinki: Tutkijaliitto, 1999. ISBN 952-5169-10-3
Viitteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ a b c d e f g h i j k l m Faherty 2022.
- ↑ Mauss 2006, s. 7.
- ↑ Mauss 2006, s. 11.
- ↑ Owen, James: Druids Committed Human Sacrifice, Cannibalism? 20.3.2009. National Geographic. Viitattu 4.9.2014. (englanniksi)
- ↑ Human sacrifices? Tanskan kansallismuseo. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 4.9.2014. (englanniksi)
- ↑ The Viking blót sacrifices Tanskan kansallismuseo. Arkistoitu 13.11.2013. Viitattu 4.9.2014. (englanniksi)
- ↑ My?s: j?rjellinen uhri. Johannes Krysostomoksen liturgia. Teoksessa Jumalallinen liturgia, s. 80. Joensuu: Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, 2003. ISBN 951-8979-32-4.
- ↑ Tück, Jan Heiner: A Gift of Presence. The Theology and Poetry of the Eucharist in Thomas Aquinas, s. 170. ((Gabe der Gegenwart. Theologie und Dichtung der Eucharistie bei Thomas von Aquin, 2009.) Translated by Scott G. Hefelfinger) Washington, D.C.: The Catholic University of America Press, 2018. ISBN 978-0-8132-3039-9 (englanniksi)
- ↑ Teinonen, Seppo, A.: Symboliikan peruskurssi, s. 80. Helsinki: Gaudeamus, 1971. ISBN 951-662-041-8
- ↑ Esimerkiksi 2. Moos. 29.
- ↑ Kaukonen, Hertta-Mari: Hanoi on t?ynn? eksotiikkaa ja alttareita – vainajille uhrataan jopa televisioita Seura. 2.2.2016.
- ↑ Mustakallio, Katariina: Uskonto ja yhteis? antiikin Roomassa, s. 12, 15, 95. Helsinki: Gaudeamus, 200 8. ISBN 978-952-495-061-9
- ↑ 5. Moos. 12:5–14
- ↑ 1. Moos. 22:1–13
- ↑ Sanders, E. P.: The Historical Figure of Jesus, s. 41. London: Penguin Books, 1995 (1. laitos 1993). ISBN 978-0-140-14499-4
- ↑ 3. Moos. 1.–7
- ↑ 3. Moos. 16:1–34
- ↑ a b Otavan iso tietosanakirja, 9. osa (Tse-Visc), artikkeli Uhri.
- ↑ Hebr. 7–10
- ↑ Katolisen kirkon katekismus, artikla 1357–1366.
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
- Uhritarhat ja kivikultit – Muutamia huomioita uhripaikoista. Taivaannaula.org 27.10.2009.