宜昌明日举行旅游行业专场招聘 提供岗位2000个

Katolinen kirkko
Paaviuden tunnus: kolmikerroksinen tiara ja taivasten valtakunnan avaimet.
Hallinto	episkopaalisuus
Johtaja	Paavi Leo XIV
Perustaja	Jeesus (katolisessa perinteess?)
Perustettu	1. vuosisata, Jerusalem, Rooman valtakunta
Kirkkoon yhdistyneet	Uniaattikirkot Id?n katoliset kirkot
Kirkosta irtautuneet	luterilaiset anglikaanit reformoidut anabaptistit vanhakatoliset
Hiippakuntia	Arkkihiippakuntia: 640 Hiippakunnat: 2851
Seurakuntia	221 700
J?seni?	1,285 miljardia (2017)
Aiheesta muualla
La Santa Sede (italiaksi)
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Katolinen kirkko eli roomalaiskatolinen kirkko on yksi kristinuskon kolmesta p??suuntauksesta protestantismin ja ortodoksisuuden ohella. Katolinen kirkko katsoo juuriensa olevan Jeesus Nasaretilaisen toiminnassa ajanlaskun alussa. Katolista kirkkoa johtavat piispat, joiden aseman katsotaan olevan per?isin Jeesuksen opetuslapsilta. Katolisen kirkon mukaan alkukirkosta alkaen piispallinen yhteis? on muodostanut yleisen (kreik. katholikos) kirkon, jossa Rooman piispalla on ensisijainen asema. Katolisen kirkon keskus ja Pyh? istuin sijaitsee Vatikaanissa. Pietarinkirkon uskotaan sijaitsevan apostoli Pietarin haudan p??ll? ja paavia pidet??n Pietarin seuraajana.

Rooman valtakunnan kaatuessa 400-luvulla Rooman kirkko sai sek? maallisen ett? uskonnollisen vallan l?ntisess? Euroopassa. Katolisella kirkolla oli keskiajalla valtava vaikutus l?nsimaisen taiteen ja kulttuurin kehitykseen. Katolinen kirkko tunnustaa ortodoksiset ja orientaaliortodoksiset kirkot todellisiksi kirkoiksi, koska niill? on katolisen kirkon mukaan apostolinen seuraanto ja sakramentit. Katolinen kirkko ei sen sijaan tunnusta kirkoiksi siit? 1500-luvun reformaation aikana irronneita yhteis?j? vaan kutsuu niit? ”kristillisiksi yhteis?iksi”. Esimerkiksi luterilaisilta kirkoilta puuttuu katolisen kirkon mukaan apostolinen seuraanto, pappeus ja t?st? syyst? my?s oikea ja p?tev? ehtoollinen.

Katolinen kirkko katsoo, ett? sek? Raamattu ett? kirkon perinne sis?lt?v?t kristillisen uskon perustan. Kirkon teologian mukaan paavi on erehtym?t?n Jumalan ilmoituksen tulkitsija. Paavi johtaa kardinaaleja. Kirkon arkkipiispat johtavat arkkihiippakuntia, jotka jakautuvat piispojen johtamiin hiippakuntiin. Hiippakunnat koostuvat seurakunnista, joissa on kirkko ja pappi. Vain miehet voivat toimia pappeina, mutta naiset voivat omistautua uskonnolliselle el?m?lle nunnina luostariyhteis?iss?. Jumalanpalveluksen perusmuoto on messu eli ehtoollisjumalanpalvelus. Katolinen kirkko tunnustaa seitsem?n sakramenttia: kaste, rippi, ehtoollinen, avioliitto, pappeus, konfirmaatio ja sairaanvoitelu. Katoliseen hartausel?m??n kuuluu my?s pyhimysten kunnioitus, miss? erityinen asema on Neitsyt Marialla.

Vuonna 2024 katolisia kristittyj? arvioitiin olevan maailmassa noin 1,28 miljardia, mik? on noin puolet maailman kristittyjen kokonaism??r?st?. Valtaosa katolisista asui vuonna 2010 joko Amerikassa (48 prosenttia) tai Euroopassa (24 prosenttia). Suurin katolinen v?est? asuu Brasiliassa (134 miljoonaa). Muita suuria katolisen v?est?n maita ovat Meksiko (96 miljoonaa), Filippiinit (76 miljoonaa), Yhdysvallat (75 miljoonaa), Italia (50 miljoonaa), Kolumbia (38 miljoonaa), Ranska (38 miljoonaa), Puola (35 miljoonaa), Espanja (35 miljoonaa) ja Kongon demokraattinen tasavalta (31 miljoonaa). Suomessa katolilaisia oli 16 734 vuonna 2023. Katolisen kirkon kasvu on nopeinta Afrikassa, Etel?-Amerikassa ja Aasiassa.

Historia

P??artikkelit: Katolisen kirkon historia ja Paaviuden historia

Pietarinkirkko, Vatikaani.

Katolisen kirkon tarkkaa perustamisajankohtaa ei voida m??ritell?. Vaikka kristinuskon historia ulottuu jo ensimm?iselle vuosisadalle, institutionaaliset rakenteet kehittyiv?t ajan my?t?. Katolista kirkkoa ei my?sk??n voida erottaa erilliseksi perinteeksi ennen kuin se eriytyi muista kristillisist? perinteist?, kuten ortodoksisuudesta tai protestantismista.

Kirkkohistorian tutkijat ovat tunnistaneet katolisen kirkon kehityksess? useita merkitt?vi? institutionaalisia, teologisia ja kulttuurisia merkkej?. Nikean kirkolliskokous vuonna 325 oli ensimm?inen apostolien j?lkeisen ajan kristillisen yhteis?n ekumeeninen kokous, jossa kirkon johtajat muodostivat yleisesti tunnustetun uskontunnustuksen. Konstantinopolin ensimm?inen kirkolliskokous vuonna 381 t?ydensi ja vahvisti Nikean uskontunnustusta, jonka tuloksena syntyi kristillisten kirkkojen maailmanlaajuisesti k?ytt?m? versio.

Monien historioitsijoiden mukaan paavi Leo I (440–461) oli ensimm?inen, joka vaati maailmanlaajuista kirkon yleist? tuomiovaltaa. Khalkedonin kirkolliskokous vuonna 451 oli ensimm?inen kerta, kun kristinuskon sis?ll? tapahtui institutionaalinen jakautuminen. Ne, jotka eiv?t noudattaneet kirkolliskokouksen p??telmi?, eli orientaaliortodoksit, erosivat.

Kirkon it?isell? ja l?ntisell? haaralla oli pitk??n erimielisyyksi? teologisten, kulttuuristen, kielellisten ja kirkko-opillisten kiistojen vuoksi. Suuri skisma huipentui vuonna 1054, jolloin kirkon it?inen ja l?ntinen haara erosivat virallisesti. T?m? oli ensimm?inen laajamittainen hajaannus kristikunnan sis?ll?. K?sitett? roomalaiskatolinen on k?ytetty yleisesti vasta protestanttisen uskonpuhdistuksen j?lkeen. Jotkut historioitsijat pit?v?t Trenton kirkolliskokousta (1545–1563) katolisuuden sis?ll? tapahtuneena keskitt?misliikkeen?, joka vahvisti Rooman auktoriteettia.

Oppi

Opin perusta

Katolinen kirkko perustaa oppinsa Raamattuun ja traditioon eli perinteeseen. Tradition uskotaan perustuvan ennen Raamatun kirjoitusta alkaneeseen aitoon apostoliseen traditioon, joka jatkuu kirkossa. Raamattu ja traditio kuuluvat erottamattomasti yhteen. Kirkolla on Jeesuksen sille antaman opetusviran ansiosta valta tulkita Raamattua ja traditiota. Tradition vaikutus kirkon m??rittelem??n oppiin on selkeimmin n?kyviss? sen historian aikana yhteens? 21 pidettyyn kirkolliskokoukseen, joista viimeisin oli Vatikaanin toinen kirkolliskokous 1962–1965.

Katolisen kirkon katekismus on arvovaltaisin esitys kirkon uskosta ja opetuksesta. Suomenkielinen katolisen kirkon katekismus on julkaistu my?s internetiss?.

Uskontunnustus

Katolisella kirkolla on muita kirkkokuntia enemm?n opinkappaleita eli dogmeja (yhteens? 358) mutta kaksi uskon p??totuutta ovat koko katolisen uskon, kuten muidenkin kristillisten kirkkokuntien uskon perusta:

1) Jumala on kolmiyhteinen ja 2) Jeesus, Jumalan Poika, tosi Jumala ja tosi ihminen, eli maan p??ll?, k?rsi ja kuoli t?ydellisen? uhrilahjana kaikkien ihmisen syntien sovittamiseksi ja nousi yl?s kuolleista kuolemastaan kolmantena p?iv?n?.

Kaikki kirkon opinkappaleet ovat muuttumattomia, mutta muutosta voi tapahtua niiden ymm?rt?misess? ja kirkollisessa merkitt?vyydess?.

?Min? uskon Jumalaan, Is??n, Kaikkivaltiaaseen, taivaan ja maan Luojaan, ja Jeesukseen Kristukseen, Jumalan ainoaan Poikaan, meid?n Herraamme, joka sikisi Pyh?st? Hengest?, syntyi Neitsyt Mariasta, k?rsi Pontius Pilatuksen aikana, ristiinnaulittiin, kuoli ja haudattiin, astui alas tuonelaan, nousi kolmantena p?iv?n? kuolleista, astui yl?s taivaisiin, istuu Jumalan, Is?n, Kaikkivaltiaan, oikealla puolella ja on sielt? tuleva tuomitsemaan el?vi? ja kuolleita. Ja Pyh??n Henkeen, pyh?n katolisen kirkon, pyh?in yhteyden, syntien anteeksiantamisen, ruumiin yl?snousemisen ja iankaikkisen el?m?n. Aamen. ?
(Apostolinen uskontunnustus)

Oppi kirkosta

Pietro Perugino, Taivasten valtakunnan avainten luovutus, 1482.

Kirkon yhteyden perustana on kolme asiaa: yhden uskon tunnustaminen, yhteisen jumalanpalveluksen ja sakramenttien vietto sek? usko apostoliseen suksessioon. Apostolinen seuraanto tarkoittaa, ett? Raamatun mukaan Jeesus asetti apostoli Pietarin johtamaan seuraajiaan ja toimimaan sijaisenaan ja ett? ensimm?isen Rooman piispan eli Pietarin j?lkeen nimitettiin aina seuraava t?h?n teht?v??n. Paavius on kirkon ylin opetusvirka ja paavi voi halutessaan julistaa koko kirkkoa sitovia dogmeja. Raamatun l?hetysk?skyn kautta kaikki kirkon j?senet ovat velvoitettuja apostolaattiin, jonka muodot voivat olla erilaisia.

Lainaus katolisen kirkon katekismus kohdasta 823: ”Kirkko on uskon silmin n?htyn? horjumattomasti pyh?. Sill? Kristus, Jumalan Poika, jota Is?n ja Hengen kanssa ylistet??n sanoilla ’Sin? yksin olet pyh?’, rakasti kirkkoa kuten morsiantaan ja antoi itsens? alttiiksi sen edest? pyhitt??kseen sen; h?n yhdisti sen itseens? omana ruumiinaan ja rikastutti sen Pyh?n Hengen lahjoilla Jumalan kunniaksi.’ N?in kirkko on ’pyh? Jumalan kansa', ja sen j?seni? kutsutaan ’pyhiksi’.”

Katolinen kirkko ei v?it?, ett? ainoastaan katolilaiset voivat pelastua, mutta varmimmin pelastuksen voi saavuttaa olemalla sen piiriss? ja el?m?ll? sen opetuksen mukaan. Pelkk? kirkkoon kuuluminen ei kuitenkaan takaa pelastusta.

Katolinen kirkko ei poissulje ei-kristittyjenk??n mahdollisuutta pelastukseen perustaen sen l?hinn? kristinuskon ilmoittamaan ihmissuvun alkuper??n ja p??m??r??n. T?m?n lis?ksi juutalaiset pelastuvat heille Jumalan antaman lupauksen johdosta, muslimit yhteisest? uskontunnustuksesta Luojaan pit?ess??n kiinni Abrahamin uskosta.

Pyhimykset

Pyh? Tuomas Akvinolainen k?siss??n kirkko ja Raamattu. Carlo Crivelli, 1476.

Katoliset kunnioittavat hartaasti pyhimyksi? esikuvinaan kristillisest? el?m?st? mutta katolinen kirkko on kuitenkin tarkka opettaessaan, ett? ainoastaan kolmiyhteist? Jumalaa on lupa palvoa. T?m? on kirkon mukaan sopusoinnussa Raamatun kanssa

”Palvomme Kristusta, koska h?n on Jumalan Poika. Mutta marttyyreita rakastamme Herran opetuslapsina ja seuraajina, koska he vertaansa vailla olevalla tavalla ovat antautuneet Kuninkaalleen ja Mestarilleen. Tulisipa meist?kin heid?n matka- ja opiskelutovereitaan!”

Pyhimyksille osoitettu kunnioitus ”eroaa olennaisesti siit? palvonnan kultista, joka osoitetaan lihaksi tulleelle Sanalle, samoin Is?lle ja Pyh?lle Hengelle”

Pyhimyksi? ei my?sk??n rukoilla kuten Jumalaa rukoillaan, vaan heilt? voi pyyt?? esirukousta. T?t? verrataan kirkossa siihen, kun uskova pyyt?? yst?v?? rukoilemaan puolestaan.

Kirkko on ”pyhien yhteys”: Lainaus katekismuksesta kohta 962: ”Uskomme kaikkien Kristukseen uskovien yhteyden: niiden, jotka ovat pyhiinvaelluksella t??ll? maan p??ll?; niiden, joita puhdistetaan maallisen el?m?n p??tytty?; ja niiden, jotka nauttivat taivaan autuutta; he kaikki yhdess? muodostavat yhden kirkon.”

Kunnioittaminen

Fatiman Neitsyen juhlan kulkue New Yorkissa.

Marian, Jeesuksen ?idin kunnioittamiseen p?tev?t samat s??nn?t kuin muidenkin pyhimysten kunnioittamiseen, mutta h?nell? on katolisessa kirkossa ja sen opissa erityinen asema. Kirkko kunnioittaa h?nt? Herransa ?itin? ja omana ?itin??n Teologian aluetta, joka tutkii Neitsyt Mariaa ja h?nen asemaansa pelastusj?rjestyksess? kutsutaan mariologiaksi. Kirkon mukaan Eevan j?lkel?isist? Jumala on valinnut Neitsyt Marian Poikansa ?idiksi. Jumalansynnytt?j?, autuas Neitsyt Maria on my?t?vaikuttanut ihmisten pelastukseen ja kuuliaisuudellaan Mariasta on tullut uusi Eeva, el?vien ?iti.

Marian kunnioitus saa ilmauksensa Marialle omistetuissa liturgisissa menoissa ja rukouksissa Marialle – esimerkiksi ruusukossa eli ruusunauharukouksessa, joka on evankeliumin yhteenveto. N?in sit? kuvasi paavi Paavali VI: ”Koska ruusukko perustuu evankeliumiin ja pit?? keskuksenaan ihmiseksi tulemisen ja ihmisten pelastuksen salaisuuksia, on sit? pidett?v? t?ysin kristologisia tunnuksia kantavana rukouksena. Sen luonteenomainen piirre, litaniamainen enkelin tervehdyksen ’Terve Maria’ toistaminen, tuo lakkaamatta kunniaa my?s Kristukselle, johon viime k?dess? kohdistuu enkelin sanoma ja Kastajan ?idin tervehdys: ’siunattu sinun kohtusi hedelm?’ (Luuk. 1:42). Sanojen ’Terve Maria’ toistaminen on enemm?nkin – se on kuin kangas, jolla salaisuuksien mietiskely kehittyy. Kristus, johon jokainen enkelin tervehdys viittaa, on nimitt?in sama Kristus, jonka per?j?lkeen lausutut salaisuudet osoittavat Jumalan Pojaksi ja Neitsyen Pojaksi.”

Oppi synnitt?myydest?

Mariaanisiin dogmeihin kuuluu Marian ikuinen neitsyys: Jeesus sikisi Neitsyt Marian kohdussa pelk?st??n Pyh?n Hengen voimasta. Kirkon liturgia ylist?? Mariaa ”ainaisena Neitsyen?” (semper Virgo; Aeiparthenos). Jeesus on Marian ainoa lapsi, mutta Marian hengellinen ?itiys sen sijaan ulottuu kaikkiin ihmisiin, joita pelastamaan Jeesus tuli.

Raamatussa puhutaan Jeesuksen veljist? ja sisarista, mutta kirkon mukaan ne eiv?t tarkoita Marian muita lapsia. Jaakob ja Joosef, joita kutsutaan ”Jeesuksen veljiksi” (Matt. 13:55), ovat er??n Marian lapsia, joka oli Jeesuksen opetuslapsi ja jota kutsutaan ”toiseksi Mariaksi” (Matt. 28:1). Vanhasta testamentista tutun ilmaisun mukaan n?iss? kohdissa on kyse Jeesuksen l?heisist? sukulaisista.

Kirkkoisien mukaan Maria tuli ensimm?isen? osalliseksi voitosta, jonka Kristus sai synnist?: h?net varjeltiin puhtaana kaikista perisynnin tahroista ja Jumalan erityisest? armosta h?n ei tehnyt koko maallisen el?m?ns? aikana yht??n synti?. Kirkko n?kee, ett? sen takia kun Maria oli valittu Vapahtajan ?idiksi, Jumala t?t? teht?v?? varten varusti h?net tarvittavilla lahjoilla. Marian luokse tullessaan enkeli tervehtii h?nt? sanalla ”armoitettu”..

?Se, ett? siki?misens? ensimm?isest? hetkest? l?htien Maria varustettiin ainutlaatuisella pyhyyden loistolla, koituu h?nelle yksinomaan Kristuksen t?hden: ’Poikansa ansioiden perusteella h?net ylev?mm?ll? tavalla lunastettiin’. Is? on siunannut h?nt? kaikella Hengen siunauksella, taivaallisilla aarteilla Kristuksessa enemm?n kuin ket??n muuta luotua persoonaa. Jumala on valinnut h?net ennen maailman luomista, jotta h?n el?isi pyh?n? ja moitteettomana Jumalan edess? rakkaudessa.?
(Vatikaanin toinen kirkolliskokous)

Koska Maria oli lunastettu jo siki?misess??n, paavi Pius IX julisti tahrattoman siki?misen dogmiksi vuonna 1854: ”– – autuas Neitsyt Maria on siki?misens? ensimm?isest? hetkest? alkaen kaikkivaltiaan Jumalan erityisen armon ja etuoikeuden kautta Kristuksen Jeesuksen, ihmiskunnan Vapahtajan ansioiden t?hden tullut varjelluksi kaikesta perisynnin tahrasta.”

Marian taivaaseenottaminen ruumiineen ja sieluineen on katolisen kirkon mukaan ainutlaatuista osallisuutta h?nen Poikansa yl?snousemukseen ja toisten kristittyjen yl?snousemuksen ennakointia. ”Lopuksi tahraton Neitsyt, jonka Jumala oli varjellut kaikelta perisynnin tahralta, otettiin maallisen vaelluksen p??tytty? ruumiineen ja sieluineen taivaan kirkkauteen, ja Herra korotti h?net kaikkien kuningattareksi, jotta h?n yh? enemm?n tulisi Poikansa, herrain Herran sek? synnin ja kuoleman voittajan, kaltaiseksi.” (Lumen gentium, 59.)

Sakramentit

Kirkko opettaa, ett? Kristus on asettanut uuden liiton seitsem?ksi sakramentiksi kasteen, vahvistuksen eli konfirmaation, eukaristian eli ehtoollisen, parannuksen eli ripin, sairaanvoitelun, vihkimyksen ja avioliiton. . Eukaristian sakramentilla on erityisasema sakramenttien sakramenttina.

Katolisessa kirkossa painotetaan voimakkaasti sakramenttien t?rkeytt? ja uskovaisia kannustetaan osallistumaan sakramentteihin mahdollisimman usein. Aktiivisesti uskontoaan harjoittavat katolilaiset osallistuvat jopa p?ivitt?in messuun eli ehtoollisjumalanpalvelukseen ja k?yv?t viikoittain ripill?.

Kreikankielinen sana mysterion on k??nnetty latinaksi sacramentum, josta my?s suomenkielinen sana sakramentti periytyy.

Kasteen sakramentti

Pappi toimittaa kastetta vastasyntyneelle lapselle.

Katolinen kirkko uskoo kasteen olevan kristillisen el?m?n perustus, joka avaa oven muille sakramenteille. Kastevesi siunataan p??si?isy?n liturgiassa. Kasteen voi toimittaa piispa ja pappi, sek? latinalaisessa riituksessa my?s diakoni. Kirkon opin mukaan my?s kaste on v?ltt?m?t?n pelastukselle, mutta esimerkiksi kastamattomina kuolleiden lasten tapauksessa kirkko painottaa luottavansa Jumalan suureen armahtavaisuuteen. Kirkon opin mukaan kaste on my?s h?vi?m?t?n ”Herran sinetti”. Katolinen kirkko katsoo my?s muiden kristillisin? pit?miens? yhteis?jen kuten ortodoksisten ja protestanttisten kirkkojen kasteen p?tev?ksi, eik? t?llaisen kasteen saanut saa uutta kastetta katoliseen kirkkoon liittyess??n.

Vahvistuksen sakramentti

Latinalaisessa riituksessa vahvistuksen sakramenttia eli konfirmaatiota vietet??n kasteesta erill??n, kun taas bysanttilaisessa riituksessa vahvistus vietet??n v?litt?m?sti kasteen j?lkeen. Ennen varsinaista vahvistusta toimitetaan pyh?n krisman vihkiminen kiirastorstain krismamessussa. Vahvistuksen sakramentissa uudistetaan kastelupaukset ja tunnustetaan usko. Latinalaisessa riituksessa krismalla voidellaan otsa ja bysanttilaisessa riituksessa otsan lis?ksi esimerkiksi silm?t ja selk?. Vahvistuksen jakaa ensisijaisesti piispa, kuitenkin joissakin erityistapauksissa my?s pappi voi sen toimittaa.

Eukaristian sakramentti

Katolinen piispa toimittaa messua.

Ehtoollinen eli eukaristia on katolisen el?m?n keskeisin tapahtuma ja kaikki muut sakramentit ovat sidottuja siihen. Eukaristia on keskeisin osa katolista messua ja sit? pidet??n Jeesuksen ainutkertainen ristiuhrin l?sn? olevaksi tekemisen?. Lainaus katolisen kirkon katekismuksesta:

”Viimeisell? ehtoollisella sin? y?n?, jona h?net kavallettiin, meid?n Vapahtajamme asetti ruumiinsa ja verensa eukaristisen uhrin. H?n teki sen jatkaakseen ristin uhria kautta aikojen siihen asti, kunnes h?n tulee, mutta my?s uskoakseen kirkolle, rakkaalle morsiamelleen, muiston kuolemastaan ja yl?snousemuksestaan: laupeuden sakramentin, ykseyden merkin, rakkauden siteen, p??si?isaterian, jolla Kristus nautitaan, mieli t?yttyy armolla ja meille annetaan tulevan kirkkauden pantti”.

Katoliset uskovat ehtoollisen asettamisessa eli konsekraatiossa viinin muuttuvan niin kutsutussa transsubstantiaatiossa, kirjaimellisesti Jeesuksen vereksi ja ehtoollisleiv?n kirjaimellisesti Jeesuksen ruumiiksi vaikka niiden ulkoiset muodot eiv?t muutu. Lainaus katolisen kirkon katekismuksesta: ”Kristus itse on leiv?n ja viinin konsekroiduissa muodoissa l?sn? el?v?n? ja kirkastettuna, todesti, todellisesti ja substantiaalisesti, ruumiissaan, veress??n, sielussaan ja jumalallisessa luonnossaan.”

Papit ovat hyvin huolellisia, ettei pisarakaan siunattua viini? putoa maljasta, mist? syyst? on yleist?, ettei katolisella ehtoollisella jaeta viini? seurakuntalaisille. Pitk??n viini? ei jaettu ollenkaan, mutta Vatikaanin toisesta kirkolliskokouksesta l?htien sit? on alettu jakamaan uudelleen. Siunattu ehtoollisleip? on Jeesuksen ruumis ja sit? k?sitell??n hyvin huolellisesti ja kunnioituksella ja s?ilytet??n kirkossa sit? varten varatussa tabernaakkelissa. Katolilaiset n?kev?t Jeesuksen olevan ruumiillisesti kirkossa ja t?st? syyst? he my?s polvistuvat tai kumartavat kunnioitusta osoittaen tabernaakkelin suuntaan.

Joskus ”alttarin kaikkein pyhin sakramentti” voidaan asettaa esille hyvin n?ytt?v?ss? kehyksess?, jotta uskovaiset voivat rukoilla ja palvoa siin? fyysisesti l?sn? olevaa Jeesusta

Katolilaiset vastaanottavat ehtoollisen ensimm?isen kerran tavallisesti noin 11–12-vuotiaana eli kyetess??n jo ymm?rt?m??n kasteen ja eukaristian merkityksen. T?m? poikkeaa esimerkiksi ortodoksisesta k?yt?nn?st?, miss? eukaristia annetaan heti kasteen j?lkeen. Ensimm?inen ehtoollinen on katolisen lapsen el?m?ss? suuri asia ja lapset puetaan sit? varten parhaimpiinsa. Jossain kulttuureissa tyt?t puetaan n?ytt?m??n lapsimorsiamilta.

Ainoastaan katolisen kirkon silmiss? papiksi vihitty voi suorittaa eukaristian uhrin eli k?yt?nn?ss? vain katolisen papin asettama ehtoollinen on p?tev?. Koska ortodoksikirkolla my?s on apostolinen jatkumo ja se tunnustaa Kristuksen todellisen l?sn?olon ehtoollisessa, on katolisella lupa osallistua ortodoksisen kirkon ehtoolliselle erityisist? syist? piispan luvalla. Sen sijaan katolinen kirkko kielt?? j?seni??n osallistumasta reformoitujen kirkkojen ehtoolliselle.

Ehtoollisen voivat vastaanottaa ainoastaan armon tilassa (eli ilman kuolemansynti?) olevat katolilaiset. K?yt?nn?ss? t?m? tarkoittaa, ett? uskovaisen on k?yt?v? s??nn?llisesti ripill? osallistuakseen ehtoolliselle. Ehtoolliselle on valmistauduttava paastolla (v?hint??n 1 tunti ennen messua). Ei-katolilainen, ortodoksia lukuun ottamatta, ei saa osallistua katolilaiselle ehtoolliselle.

Kirkko velvoittaa katolilaisia osallistumaan messuun joka sunnuntai sek? juhlap?ivin? mutta se ei velvoita vastaanottamaan ehtoollista kuin kerran vuodessa, sill? ripille kirkko velvoittaa j?senens? vain kerran vuodessa eik? ehtoolliselle voi osallistua kuin ripitt?ytymisen j?lkeen.

Velvoitteen lis?ksi kirkko kuitenkin suosittelee ”painokkaasti”, ett? j?senens? ottaisivat ehtoollisen vastaan joka kerta messuun osallistuessaan eli v?hint??n joka sunnuntai ja pyh?p?iv? tai viel?kin useammin, jopa p?ivitt?in.

Parannuksen ja sovittamisen sakramentti

Giuseppe Molteni, Tunnustus, 1838.

T?t? sakramenttia kutsutaan my?s ripiksi eli synnintunnustuksen sakramentiksi, koska syntien eli kristillisen moraalin vastaisten tekojen tunnustaminen papille on keskeinen osa t?t? sakramenttia. Se on kuitenkin my?s anteeksiantamuksen sakramentti, sill? pappi antaa ripitt?ytyj?lle ”anteeksiannon ja rauhan”. T?m?n sakramentin tarkoitus on tuoda synnin kautta et??ntynyt ihminen takaisin Jumalan luo. Rippisalaisuus on ehdoton, eik? katolinen pappi voi miss??n tilanteessa rikkoa sit?. T?h?n sakramenttiin liittyy my?s parannuksen tekeminen, jonka ilmenemismuotoja ovat esimerkiksi rukous, paasto ja almujen antaminen. Kirkko korostaa kuitenkin, ett? pappi ei anna syntej? anteeksi vaan Jumala, ja n?in ollen pappia pidet??n Jumalan rakkauden v?likappaleena. T?h?n sakramenttiin liittyv?t my?s aneet.

Sairaiden voitelun sakramentti

P??artikkeli: Sairaiden voitelu

T?m? sakramentti on s??detty vahvistamaan sairaita, ja koska usein t?m? sakramentti tulee ajankohtaiseksi vasta kun ihminen alkaa olla sairauden tai i?n puolesta kuolemanvaarassa, se tunnetaan usein nimell? ”viimeinen voitelu”. Sakramentti toimitetaan voitelemalla otsa ja k?det erityisesti t?t? tarkoitusta varten vihityll? niin kutsutulla sairasten ?ljyll?. Sakramenteissa k?ytett?v?t pyh?t ?ljyt vihit??n krismamessussa Pyh?n Viikon torstain eli kiirastorstain aamuna. Suomessa krismamessua vietet??n Pyh?n Viikon tiistaina, k?yt?nn?n syist?. Vain papit ja piispat voivat toimittaa sairaiden voitelun sakramentin. Katolisia suositellaan ottamaan vastaan t?m? sakramentti esimerkiksi ennen leikkausta.

Vihkimyksen sakramentti

Vihkimys k?sitt?? kolme astetta: diakonaatin, piispuuden ja pappeuden. Latinalaisessa riituksessa sakramentin voivat vastaanottaa ainoastaan miehet, jotka el?v?t naimattomina. Kuitenkin pysyv?n diakonin vihkimyksen voi saada my?s jo naimisissa oleva mies. Kirkossa k?ytiin keskustelua aiheesta sen j?lkeen kun anglikaaninen kirkko oli vihkinyt naisia papeiksi, ja paavi Johannes Paavali II julisti naispappeuden olevan kirkon erehtym?tt?m?n opetuksen mukaan mahdotonta kirjeess??n Ordinatio sacerdotalis vuonna 1994. Bysanttilaisessa riituksessa my?s papit voivat, ortodoksien tapaan, olla naimisissa mik?li ovat solmineet avioliiton ennen vihkimyksen vastaanottamista. Kuitenkin my?s bysanttilaisessa riituksessa piispan t?ytyy olla selibaatin valinnut mies. N?in ollen selibaattivaatimus perustuu nimenomaan kirkkoj?rjestykseen.^l?hde?

Avioliiton sakramentti

Katolinen kirkko tunnustaa eri uskontokuntien avioliiton p?tev?n? mutta ainoastaan kahden kastetun, miehen ja naisen v?linen avioliitto voi olla my?s sakramentti.

Mik?li katolinen haluaa menn? muuhun uskontokuntaan kuuluvan henkil?n kanssa naimisiin tulee h?nen saada siihen nimenomainen lupa kirkolliselta auktoriteetilta (piispalta). T?m?n luvan edellytys on lupaus lasten kasvattamisesta katoliseen uskoon

T?m?n sakramentin jakavat puolisot toisilleen ilmaisemalla kirkon edustajien edess? aviosuostumuksensa. Avioliiton solmiminen ei vaadi papin toimitusta, vaan sen jakamista voi avustaa my?s diakoni mutta normaalioloissa avustajana on pappi sill? normaalisti katolisen avioliiton solmiminen suositellaan viett?m??n messun yhteydess?. Katolinen vihkimisseremonia onkin messun takia selke?sti pitempi, kuin esimerkiksi luterilainen ja vihkipaikkana on katolinen kirkko.

Koska avioliiton liturginen solmiminen on pyhitt?v? sakramentti suositellaan aviopuolisoita vastaanottamaan parannuksen sakramentti eli k?ym??n ripill?. It?isiss? kirkoissa on sakramentin p?tevyyteen saatava papin siunaus.

Katolinen avioliitto on purkamaton, eik? kirkko tunnusta avioeroa, eik? siten my?sk??n voi hyv?ksy? avioeronneen uudelleen avioitumista vaan pit?? t?t? moniavioisuutena.

Lainaus katekismuksesta kohta 1649: ”On kuitenkin olemassa tilanteita, joissa aviollinen yhteisel?m? k?y hyvin erilaisista syist? k?yt?nn?ss? mahdottomaksi. N?iss? tapauksissa kirkko sallii aviopuolisoille eron fyysisest? yhteisel?m?st? ja heid?n yhdess? asumisensa p??ttymisen. Erill??n el?vien puolisoiden avioliitto pysyy kuitenkin Jumalan edess? voimassa; he eiv?t ole vapaat solmimaan uutta avioliittoa. T?llaisessa vaikeassa tilanteessa paras ratkaisu olisi sovinto, jos se vain on mahdollinen. Kristillinen yhteis? on kutsuttu auttamaan n?it? ihmisi? el?m??n t?ss? tilanteessa kristillisesti, uskollisina avioliitolleen, joka on purkamaton.”

On my?s olemassa tilanteita, jolloin katolinen avioliitto joudutaan mit?t?im??n. Avioero ei siis ole mahdollinen mutta hiippakunnan tribunaali voi mit?t?id? solmitun avioliiton jos sen ehdot eiv?t ole solmimisen hetkell? t?yttyneet. Vuonna 2013 mit?t?itiin maailmanlaajuisesti 47 150 avioliittoa.

Kirkon organisaatio

Paavi Leo XIV.

Katolinen kirkko katsoo olevansa se kirkko, jonka Jeesus Kristus itse perusti, ja joka ei ole koskaan menett?nyt ykseytt??n, vaikka muita kirkkokuntia on syntynyt eroamalla sen yhteydest?. Jo ensimm?isell? vuosituhannella muusta kristikunnasta erosivat er??t nestoriolaiset ja monofysiittiset kirkot, muun muassa Egyptin koptilainen kirkko. Vuonna 1054 katolinen ja ortodoksinen kirkko erosivat toisistaan muun muassa Pyh?? Henke? koskevan oppiriidan (filioque) vuoksi. Protestanttiset kirkot erosivat katolisesta kirkosta reformaation aikana, vuodesta 1517 l?htien.

Katolisella kirkolla on n?ist? kirkoista nykyisin parhaat yhteydet ortodoksiseen kirkkoon, jonka kanssa oppierot ovat v?h?isi? verrattuna protestanttisiin kirkkoihin eli ”kristillisiin yhteis?ihin”. Erot luterilaisen kirkon kaltaisiin protestanttisiin kirkkoihin ovat suurempia, koska niill? ei muun muassa katolisen opin mukaan ole vihkimyksen sakramentissa apostolista seuraantoa, eiv?tk? ne siten ole katolisen kirkon n?kemyksen mukaan voineet s?ilytt?? t?ydellist? eukaristian salaisuuden todellisuutta. Protestanttisilta liikkeilt? puuttuu lis?ksi sakramentaalinen pappeus. Kuitenkin ekumenian avulla on l?ydetty yhteisi? n?kemyksi? keskeisist?kin uskonkysymyksist? kuten vanhurskauttamisesta.

Katolinen kirkko on yhten?inen verrattuna protestanttisiin kirkkoihin, ortodoksiseen kirkkoon tai orientaaliortodoksiseen kirkkoon. Yksi keskeisimpi? ajatuksia katoliselle kirkolle on ajatus siit?, ett? Jeesus uskoi apostoli Pietarille kirkon ylimm?n esipaimenen teht?v?n, jota paavi t?m?n seuraajana hoitaa. Kirkon ykseyden t?rkeimp?n? takaajana on t?m?n vuoksi paavi. Vuonna 1870 Vatikaanin ensimm?isess? kirkolliskokouksessa paavi julistettiin erehtym?tt?m?ksi, kun h?n puhuu viran puolesta (ex cathedra) uskon tai moraalin asioista. Kirkon oppi ja seitsem?n sakramenttia ovat kaikkialla samat ja muuttumattomat. Liturgian eli jumalanpalvelustoimituksen luonne kuitenkin vaihtelee maantieteellisesti, ja latinalaista jumalanpalvelusj?rjestyst? eli riitusta k?ytt?vien paikalliskirkkojen lis?ksi katoliseen kirkkoon kuuluu 22 id?n katolista osakirkkoa, joiden hengellinen perint?, kirkkoj?rjestys ja liturginen el?m? ovat pitk?lti samankaltaisia ortodoksisen kirkon kanssa.

Katolinen kirkko jakaantuu yleens? maantieteellisten alueiden mukaan hiippakunniksi, joiden johdossa on piispa. Kirkossa on yli kaksituhatta hiippakuntaa, kymmenkunta patriarkaattia, kuusisataa arkkihiippakuntaa sek? melkein kolmesataa hiippakuntaan rinnastettavaa paikalliskirkkoa. Tavallisesti maassa toimivien hiippakuntien piispat muodostavat piispainkokouksen, joita kirkossa on runsaat sata.

Katolisessa kirkossa on vuoden 2002 tilastojen mukaan 405 058 pappia ja 4 695 piispaa.

Katolisen uskon mukaan piispoilla on Kristuksen pappeuden t?yteys ja he ovat apostolien seuraajia, koska itse piispuus palautuu piispanvihkimysten katkeamattoman ketjun kautta suoraan apostoleihin. Kirkon opetuksen mukaan sit? johtavat apostoli Pietarin seuraaja, Rooman piispa eli paavi, sek? h?nen yhteydess??n olevat piispat. Perim?tiedon mukaan Pietari k?rsi marttyyrikuoleman Roomassa ja h?nen erityisteht?v?ns? on siit? l?htien v?littynyt aina seuraavalle Rooman piispalle, jota kutsutaan paaviksi. Paavi ja h?nen hallintonsa, Pyh? istuin sijaitsevat Roomassa Vatikaanissa.

Katolinen kirkko katsoo tunnusmerkeikseen yksi, pyh?, katolinen ja apostolinen. Kirkko katsoo olevansa yksi ainut perustettu kirkko, pyh?, koska se on pyhyyden l?hde ja sakramenttien vartija, katolinen (”yleinen”, ”yleismaailmallinen” kreikaksi) ja apostolinen apostolisen perimyksen perusteella.

Kannatus ja tukialueet

Katolilaisten osuus maailmassa.

Katolinen kirkko on suurin kristillinen yhteis?. Katoliseen kirkkoon kuuluu yli miljardi ihmist?, mik? on l?hes puolet kaikista kristityist?. Katolisen kirkon merkitt?vin tukialue on Latinalainen Amerikka. Yhteens? Pohjois- ja Etel?-Amerikan v?est?st? yli 60 prosenttia kuului vuonna 2004 katoliseen kirkkoon.

Katso my?s

• Luettelo pyhimyksist?
• Tomismi ja uustomismi
• Vastauskonpuhdistus
• Seksuaalisen hyv?ksik?yt?n tapaukset katolisessa kirkossa

L?hteet

• Arffman, Kaarlo: Kristinuskon historia. Helsinki: Edita, 2004. ISBN 951-37-4183-4

Kirjallisuutta

• Havard, Alexandre: Johdatus katolisen kirkon yhteiskuntaopetukseen. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 2004. ISBN 952-9627-34-3
• Katolisen kirkon katekismus. Helsinki: Katolinen tiedotuskeskus, 2005. ISBN 952-9627-37-8
• Kecskeméti, Outi: Katolista terminologiaa. Kirkon liturgiaa, rakenteita ja el?m??. Valkeakoski: Amanda-kustannus, 2010. ISBN 978-952-99709-5-7
• Orlandis, José: Katolisen kirkon historia. (Historia breve del Cristianismo, 1999.) Suomentanut Tuomo Lahdelma, Hannu Kaivonen. Helsinki: Okeanos, 1999. ISBN 952-9804-05-9

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta katolisuus Wikimedia Commonsissa

• Katolinen kirkko Suomessa.
• Pyh?n Istuimen kotisivu. (englanniksi) (saksaksi) (ranskaksi) ja usealla muulla kielell?.
• The Catholic Encyclopaedia (1907). (englanniksi)
• Katolista hapatusta.