易到称开通线下提现渠道 自签字之日起31天内兑现

百度 人与自然是生命共同体，人类必须尊重自然、顺应自然、保护自然。

Uskontokritiikki tarkoittaa uskonnon arvostelemista erilaisilla perusteilla. L?nsimaista uskonnotonta ajattelua tunnetaan antiikista alkaen. Nykyaikaisen uskontokritiikin juuriin kuuluu erityisesti valistuksen ajattelu.

Historiaa

Erityisesti valistuksen ranskalaisten ajattelijoiden yhteinen piirre oli arvosteleva asenne uskontoa kohtaan. He asettivat perinnett? vastaan j?rjen ja kokemuksen, hylk?siv?t ajatuksen yliluonnollisesta ja siten uskonnollisen ja poliittisen pakkovallan, joiden he n?kiv?t tukevan toisiaan. Kuuluisa valistusajan teos on paroni d’Holbachin (Paul Thiry d’Holbach) vuonna 1770 ilmestynyt Système de la Nature (’luonnon j?rjestelm?’). Holbach tarkasteli ihmist? osana luontoa. H?n katsoi, ett? jos ihmiset ymm?rt?v?t itsens? oikein luonnon osana, he voivat oppia ett? onnellisuus saavutetaan el?m?ll? rauhassa ja sopusoinnussa toisten kanssa.

1800-luvulla Britanniassa uskonnottomuus levisi yhteiskunnassa ja j?rjest?ytyi. Uskonnottomien yhdistykset kutsuivat itse??n vapaa-ajattelijoiden, sekularistien, rationalistien tai humanistien yhdistyksiksi. Vapaa-ajattelu tarkoittaa uskonnosta vapaata ajattelua, joka suhtautuu kriittisesti kirkkoon ja sen yhteiskunnalliseen vaikutukseen ja pyrkii t?ydelliseen uskonnon ja ateismin vapauteen. Vapaa-ajattelulla tarkoitetaan usein samaa kuin ateismi.

Vapaa-ajattelijaliike j?rjest?ytyi 1800-luvun loppupuolella Britanniassa, Yhdysvalloissa, Saksassa, Ranskassa ja muualla L?nsi-Euroopassa. Vapaa-ajattelijain maailmanliitto, alkuaan Kansainv?linen vapaa-ajattelijaliitto perustettiin vuonna 1880. Kansainv?listen kongressien julkilausumien mukaan vapaa-ajattelijat pyrkiv?t totuuteen tieteen, hyvyyteen etiikan, kauneuteen taiteen ja oikeudenmukaisuuteen yhteiskunnallisen uudistusty?n avulla. Liikkeen suuri hetki oli kirkon ja valtion ero Ranskassa 1905.

Uskonnon moraaliseksi vaihtoehdoksi esitet??n usein sekulaari humanismi. Kansainv?lisen humanistiliiton m??ritelm?n mukaan ”humanismi on kansanvaltainen eettinen el?m?nk?sitys, joka v?itt??, ett? ihmisill? on oikeus ja velvollisuus antaa merkitys ja muoto omalle el?m?lleen. Se pyrkii nykyist? inhimillisemp??n yhteiskuntaan inhimillisten ja muiden luonnollisten arvojen sek? inhimillisten kykyjen kuten j?rjen ja vapaan tutkimuksen avulla. Se ei ole jumalauskoinen, eik? se hyv?ksy yliluonnollista todellisuusk?sityst?.”

Suomessa naturalistinen kehitysoppi innoitti 1880-luvulta alkaen muun muassa filosofi ja sosiologi Edvard Westermarckia. Ty?v?enliike omaksui Suomessa marxilaisen uskontokritiikin ohjelman haasteena luterilaiselle valtionkirkolle. Vaatimus valtion ja kirkon erottamisesta ei kuitenkaan toteutunut. Vapaa-ajattelun ja uskontokritiikin ohjelmaa on Suomessa toteuttanut Vapaa-ajattelijain liitto.

Evan vuoden 2022 arvo- ja asennetutkimuksessa kolme nelj?st? suomalaisesta katsoi, ett? jokaisella tulee olla oikeus arvostella uskontoja. Vain 12 prosenttia ei olisi sallinut uskontojen arvostelua.

Tiedollinen uskontokritiikki

Katso my?s: Tieteilij?iden esitt?m? uskontokritiikki ja Tieteen ja uskonnon v?linen suhde

Antiikin roomalainen runoilija Lucretius esitti teoksessaan Maailmankaikkeudesta muun muassa, ett? kaikki todellisuudessa koostuu pienist? ??rett?myydess? liikkuvista atomeista, sen sijaan ett? olisi jumalien luomaa.

Luonnontiede ja uskontokritiikki

Tieteellist? maailmankuvaa pidet??n usein uskonnollisen ajattelun vastakohtana. Monet ateistit ovat sit? mielt?, ett? nykyaikainen luonnontiede ei j?t? tilaa uskonnoille, paitsi ”historiallisesti ja kulttuurisesti t?rke?n? todellisuuspaon muotona”. Uudella ajalla luonnontieteellinen tieto on kasvanut suuresti, mill? on ollut syv?llinen vaikutus uskontoon. Luonnontieteellisen tiedon kanssa ristiriidassa olevat, havaintojen ja kokeiden sijasta Raamatun arvovaltaan perustuvat v?itteet on hyl?tty toinen toisensa j?lkeen. T?llainen on esimerkiksi kristinuskon Raamatun kolmikerroksinen k?sitys kaikkeudesta, jossa jumalan asuinpaikka sijaitsee pilvien yl?puolella, helvetti maan pinnan alla ja jossa aurinko kiert?? maata. My?sk??n k?sityst?, ett? kaikkeus luotiin 6000 vuotta sitten ja ihminen ja muut el?inlajit syntyiv?t samanaikaisesti nykyisen muotoisina, ei en?? pidet? yleisesti hyv?ksytt?v?n?. Monet kristillisen kirkon edustajat ovat n?iss? tapauksissa ensin asettuneet vastustamaan sellaisia luonnontieteen v?itteit?, jotka ovat olleet ristiriidassa totunnaisten uskonnollisten k?sitystens? kanssa. Uskonto on saatettu n?hd? h?vi?v?n? k?sityksen?, joka joutuu per??ntym??n v?itteiss??n ja s?ilyy yhteiskunnassa j??nteen? aikaisemmilta ajoilta, jolloin ihmisten tieto todellisuudesta oli rajoittuneempaa. Ihmisen kehitys on j?ljitetty muuhun el?inkuntaan, el?m?n synty on liitetty kemiallisiin reaktioihin, ja avaruuden tutkiminen on tuonut esille mahdollisuuden, ett? toisista maailmoista l?ytyy kehittyneit? el?m?nmuotoja. Luonnontieteen on katsottu tukeneen k?sityst? kaikkeuden ja luonnon j?rjestyksen itseriittoisuudesta. Victor Stengerin mukaan nykyinen luonnontiede pystyy osoittamaan, ett? Jumalaa ei ole olemassa.

Daniel Dennettin ja Richard Dawkinsin mukaan uskonnon puolustajat pyrkiv?t usein v?ist?m??n uskonnon tiedollisen arvostelun esitt?m?ll? uskonnon kyseenalaistamisen loukkauksena. Heid?n mukaansa taktiikassa hy?dynnet??n ihmisten yleist? halua olla loukkaamatta. T?ll? tavoin tieteen kanssa ristiriidassa olevaa uskoa suojeltaisiin j?rkiper?iselt? perustelulta ja arvostelulta. Dawkinsin mukaan uskonto ja tiede ovat kilpailijoita, jotka esitt?v?t yhteensovittamattomia v?itteit? todellisuudesta.

Fundamentalistit ajattelevat, ett? luonnontieteellinen n?ytt? voi tukea uskonnollisia k?sityksi?. Luomisoppi eli kreationismi, jonka mukaan Raamatun kertomus kaikkeuden luomisesta ja el?m?n syntymisest? on tosi ja ett? siksi evoluutioteoria on ep?tosi, on esimerkki fundamentalismista. Tieteen piiriss? katsotaan yleisesti luomisopin ja niin sanotun ?lykk??n suunnittelun kannattajien ep?onnistuneen pyrkimyksess??n esitt?? k?sityksilleen tieteellisi? perusteluja. Filosofi Sami Pihlstr?min arvion mukaan yritykset tehd? jumalauskosta luonnontieteellisesti hyv?ksytt?v? selitysj?rjestelm? ovat eritt?in ep?uskottavia. Pihlstr?min mielest? on vaikea n?hd?, kuinka mik??n n?ist? kristillisist? koulukunnista voitaisiin ottaa vakavasti nykyaikana. H?nen mielest??n mit? ilmeisimmin kaikkeuden olemassaoloa tai mit??n todellisuudessa tapahtuvaa ei voida selitt?? (”miss??n edes et?isesti tieteellist? selitt?misen k?sitett? muistuttavassa mieless?”) viittaamalla jumalalliseen luomistekoon.

Ihmiskeskeisen ajattelun arvostelijoiden mielest? useissa uskonnoissa ihmisen merkityst? maailmankaikkeuden osana liioitellaan tai ihminen k?sitet??n suorastaan kaikkeuden keskukseksi tai tavoitteeksi. Koska materialismi eli aineellinen todellisuusk?sitys kielt?? henkiset olennot ja voimat, se yhdistet??n usein uskonnottomuuteen. Esimerkiksi t?htitieteilij? Viktor Ambarzumjan arvosteli alkur?j?hdysteorian uskonnollisia tulkintoja. Ambarzumjanin mukaan voidaan kuvitella, ett? aine voi muodostaa ??rett?m?n m??r?n erilaisia, sis?kk?isi? j?rjestelmi?, joista ihminen on toistaiseksi havainnut kvarkkien ja havaitun avaruuden v?liset j?rjestelm?t. Ambarzumjan edusti ajattelua, jonka mukaan kaikkeus voi olla ??ret?n ja ikuinen.

Tieteellinen ajattelu ja uskontokritiikki

Katso my?s: Ateismi

Esimerkiksi jumalatodistusten arvostelulla on pyritty osoittamaan, ett? jumalan olemassaololle ei ole perusteita. Uskontoja arvostelevat kysyv?t, miksi jumalan olemassaoloon pit?isi uskoa, kun jumalauskolle ei ole perusteita. Ateistit ajattelevat, ett? uskovien tulisi osoittaa, ett? jumala on olemassa. Jos t?h?n ei pystyt?, ei ole j?rkev?? uskoa jumalan olemassaoloon. Ateistien mukaan on j?rjet?nt? vaatia, ett? olisi todistettava, ett? jumalaa ei ole olemassa. Jonkin todistaminen olemattomaksi ei ole mahdollista. T?ten niill?, jotka v?itt?v?t jumalan olevan olemassa, on velvollisuus todistaa se, eli heill? on todistuksen taakka. Esimerkiksi William Kingdon Cliffordin lausuman mukaan on aina ja kaikkialla v??rin uskoa mihink??n riitt?m?tt?min perustein.

Filosofi Ilkka Niiniluodon mukaan uskonnollinen k?sitys todellisuudesta on ep?tieteellinen, jos se sis?lt?? v?itteit?, jotka ovat ristiriidassa tieteen tulosten kanssa. Uskonnollinen ja tieteellinen maailmankuva voivat t?ss? suhteessa joutua ristiriitaan kesken??n. Niiniluodon mukaan tieteellinen ja uskonnollinen k?sitys todellisuudesta eiv?t ole yhteensopivia tiedollisten k?sitysten muodostamisen suhteen. Uskontojen auktoriteetteina pit?miin kirjoituksiin nojautuva k?sitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on Niiniluodon mukaan v?ltt?m?tt? ristiriidassa tieteen menetelm?n kanssa, joka hylk?? uskonnolliset dogmit ja auktoriteetit tiedon l?hteen?. Tieteellisen maailmankatsomuksen edustaja hyv?ksyy arvok?sityksen, jonka mukaan tieteen keskeinen arvop??m??r? on totuus, ja tietoa koskevan k?sityksen, jossa hyv?ksyt??n vain tieteen kriittinen menetelm? todellisuutta koskevan tiedon muodostamisen v?lineeksi.

Niiniluodon mukaan k?sitys todellisuudesta on uskonnollinen, jos siihen sis?ltyy v?itteit?, joiden ainoana tukena on vetoaminen joihinkin uskonnollisiin arvovaltoihin (esimerkiksi Raamatun kaltaisiin uskonnollisiin kirjoituksiin) tai henkil?kohtaisiin uskonnollisiin kokemuksiin. K?sitys todellisuudesta on ep?tieteellinen, jos se sis?lt?? tieteellisen maailmankatsomuksen kanssa ristiriidassa olevia v?itteit?. Vaikka tieteess? ei olekaan ehdottomia takeita totuudesta, t?llaisessa ristiriitatilanteessa on Niiniluodon mukaan j?rkiper?isemp?? hyv?ksy? tieteen tulokset. N?in ei tule menetell? siksi, ett? ne v?ltt?m?tt? olisivat tosia, vaan siksi, ett? ne on saavutettu kriittisen ja julkisesti valvottavissa olevan menetelm?n avulla.

Uskonnollisiin auktoriteetteihin tai el?myksiin vetoavia perusteluja ei voi Niiniluodon mukaan pit?? tieteellisesti todistusvoimaisina, sill? ne rikkovat tieteen menetelm?? koskevia kriittisyyden ja puolueettomuuden vaatimuksia. Mik??n tai kukaan arvovalta ei voi vaatia tieteess? itselleen ikuista asemaa. Vetoaminen uskonnollisiin auktoriteetteihin sis?lt?? lis?ksi keh?p??telm?n. Yksityisten henkil?iden omat kokemukset ja el?mykset eiv?t ole sis?ll?lt??n julkisesti koeteltavissa, joten ne eiv?t my?sk??n kelpaa tieteelliseksi todistusaineistoksi niiden kohteen olemassaolosta. Itse n?m? el?mykset voidaan kyll?kin asettaa psykologian tutkimuskohteeksi, ja niiden syntytavalle voidaan yritt?? antaa tieteellinen selitys.

Ilkka Niiniluoto ja Sami Pihlstr?m luonnehtivat tieteen teht?v?ksi totuuden etsimisen: todellisuuden yh? syvemm?n kuvaamisen ja selitysten muodostamisen ilmi?iden syist?. Tiede pyrkii kertomaan, millainen todellisuus on. Tieteellinen menetelm?, jossa tietoa tavoitellaan avoimesti, arvostelevasti ja julkisesti koeteltavin havainnoin, on tieteellisen maailmankatsomuksen kannattajien mielest? tehokkain ja j?rkiper?isin k?sitysten muodostamisen menetelm?. Esimerkiksi Charles S. Peirce korosti itse??n korjaavan tieteellisen menetelm?n ylivertaisuutta ”itsep?isyyden”, ”arvovallan” ja ”apriorisen” eli kokemuksesta riippumattoman k?sitysten muodostamisen menetelm??n n?hden. Pihlstr?min mukaan uskonnollisen maailmankatsomuksen perustava ongelmallisuus suhteessa tieteeseen n?ytt?? olevan seurausta siit?, etteiv?t todellisuuden kuvaileminen ja selitt?minen, jotka ovat tieteen keskeisi? teht?vi?, edellyt? uskonnollisia oletuksia. Tiede voi h?nen mielest??n periaatteessa vastata kaikkiin kysymyksiin olettamatta mit??n ”henkist?” tai ”jumalallista” ainesta selitystens? taakse.

Tieteenharjoittajat ja uskonto

Muun muassa kanadalainen filosofi Kai Nielsen toivoi ?lymyst?n edustajilta suurempaa toimeliaisuutta uskonnosta ja ateismista k?ydyss? keskustelussa. Nielsenin mukaan on suorastaan uskomatonta, ett? oppineet ajattelijat saattavat nykyaikana kannattaa jumalauskoisia n?kemyksi?, joissa kaikkeuden on luonut ikuinen, aineeton, kaikkitiet?v? ja kaikkihyv? olento, Jumala. Nielsenin mielest? luonnolliseen, naturalistiseen maailmank?sitykseen liittyv? ateismi on nykyajan j?rkev?n ihmisen valinta. Ihmisten tulisi kohdata kuolevaisuutensa osana yleissivistyst??n. Jumalan ja kuolemattoman sielun kaltaiset henkiolennot ovat Nielsenin mukaan hyvin ongelmallisia oletuksia. Nielsen sanoi, ett? ateismia ei pit?isi omaksua pelkk?n? itsest??nselvyyten?, vaan sen puolesta tulisi k?yd? kamppailuun ?lyllisesti vahingollisia uskonnollisia harhoja vastaan.

Nielsen totesi, ett? vaikka monet amerikkalaiset filosofit ja muut ?lymyst?n edustajat ovat uskonnottomia, he eiv?t vaivaudu todistelemaan jumalauskon torjumiseksi ja suuntaavat huomionsa muualle. Filosofi Sami Pihlstr?min tulkinnan mukaan Nielsen on ollut t?ss? arviossaan pitk?lti oikeassa. Monet filosofit ovat n?ytt?neet ajattelevan, ett? uskonnot ovat niin ilmeisell? tavalla v??r?ss?, ettei niit? kannata lainkaan tarkastella. Vakavan tieteellisen ajattelun harjoittajalle ateismin puolustaminen olisi silkkaa ajanhukkaa, sill? ateismilla ei ole j?rkevi? kilpailijoita. Kukaan j?rkev? ihminen ei yksinkertaisesti voi en?? suhtautua jumalauskoon tosissaan, eiv?tk? jumalaan uskovat ole vakavasti otettavia kiistakumppaneita.

Pihlstr?min mukaan uskonto on inhimillisen el?m?n ongelmallinen osa, jonka hyv?ksytt?vyyden arvioinnista jokaisen on otettava omassa el?m?ss??n sek? ?lyllinen ett? moraalinen vastuu. Kaiken uskontojen arvostelun l?ht?kohtana on omakohtainen ?lyllinen vastuu, jatkuva valmius itsens? arvosteluun, sek? yksil?n ett? yhteis?n tasolla. Pihlstr?min mukaan se k?yt?nn?llinen jumalausko, joka on h?nen mielest??n periaatteessa (ongelmallisesti) oikeutettavissa, ei nojaudu mihink??n tiedolliseen arvovaltaan. Se nousee h?nen mukaansa ihmisen aidoista uskonnollisista kokemuksista. Pihlstr?m toteaa, ett? jos joku kykenee omasta el?m?st??n kumpuavilla kysymyksill? rakentamaan uskontonsa, jumalansa, h?nell? on siihen oikeus. Mutta jos h?n tukeutuu pelk?st??n j?rjest?ytyneiden uskontojen arvovaltaisina pit?mien kirjoitusten v?lityksell? itsens? ilmaisevaan jumaluuteen, h?n Pihlstr?min mukaan ”ep?inhimillist?? uskonnon”, koska kaikki uskonnot ovat ihmisen luomuksia.

Uskontoa koskevat k?sitykset kytkeytyv?t Pihlstr?min mukaan usein yleisempiin ajattelutaipumuksiin, jotka voivat muuttua vain v?hitellen, jatkuvan keskustelun ja kyseenalaistamisen my?t?. Uskontoja arvostelevan ?lymyst?n edustajan on Pihlstr?min mukaan turha kuvitella, ett? uskova henkil? olisi kovinkaan kiinnostunut h?nen todisteluistaan. Pihlstr?min mielest? h?nen olisi siltikin jatkettava keskustelua siit?, kuinka todellisuus tulisi mahdollisimman vastuullisesti hahmottaa. Samalla uskonnon arvostelusta v?litt?mist? voidaan Pihlstr?min mielest? pit?? el?m?ns? ja toimintansa perustasta kiinnostuneen uskovan ihmisen keskeisen? ?lyllisen? velvollisuutena. Uskova ei saisi sulkea silmi??n ja j?tt?? ateistisia vastav?itteit? sikseen. Keskustelusta kielt?ytymist? seuraa h?nen mielest??n helposti uppoaminen relativismiin eli n?kemykseen, jonka mukaan kaikki k?sitykset ovat yht? oikeutettuja. Ilkka Niiniluoto taas pit?? vaatimusta liian suurena: uskovat eiv?t ole v?ltt?m?tt? t?st? asiasta kiinnostuneita.

Vertauskuvallisen uskonnontulkinnan arvostelu

Uskontotieteilij? Ilkka Pyysi?inen on huomauttanut, ett? erityisesti kristilliset teologit v?ltt?v?t rehellist? keskustelua uskontojen totuusv?itteist?. Teologit torjuvat usein uskontokritiikin v?itt?m?ll?, ett? kristinuskoon ei kuulu tieteen kanssa ristiriidassa olevia todellisuutta koskevia k?sityksi?. Pyysi?isen mielest? ateistinen uskontokritiikki nostaa kuitenkin esiin vakavia ongelmia.

Joidenkin teologien mukaan uskonnot eiv?t v?it? mit??n todellisuudesta. Pyysi?inen huomauttaa, ett? mik?li t?m? pit?isi paikkansa, ei evoluutioteorian ja luomisuskon v?lill? olisi ristiriitaa. Pyysi?isen mukaan uskovaisten enemmist? on aina ajatellut, ett? heid?n uskonnolliset k?sitteens? ja k?sityksens? viittaavat todellisuuteen, vastaavat todellisuutta ja ovat tosia. Ateisteille n?m? uskontojen v?itteet ovat erehdyksi?, virheellisi? k?sityksi? tai valheita. Teologien v?itteet uskonnollisten oppien vertauskuvallisuudesta ovat Pyysi?isen mukaan seurausta tieteen edistymisest?, yritys pelastaa uskonto tieteen edess?. Tieteen edistyess? uskontoa muutetaan, koska on pakko. Pyysi?isen mielest? uskonnollisiin k?sityksiin sis?ltyy selv?sti todellisuutta koskevia k?sityksi?, jotka ovat ristiriidassa tieteen kanssa. Uskonto on vanhempi kuin tiede ja tiede on edistynyt juuri korjaamalla aiempia kansanomaisia k?sityksi?. Uskonto on osa arkiajattelua, joka on ristiriidassa tieteen kanssa. On eri asia, ett? jotkut teologit yritt?v?t rakentaa uskontoa, joka ei olisi ristiriidassa tieteen kanssa.

Pyysi?isen mukaan ainoa ?lyllisesti kest?v? vaihtoehto on hyv?ksy? luonnontieteen k?sitys kaikkeudesta ja sen kehityksest?. Kun kaikkeuden rakenteelle on tieteellinen selitys, siihen ei mahdu luojaa. Monet teologit ja uskonnolliset ajattelijat sanovat t?ll?in, ett? ”kaiken takana” on ”salattu” jumala. T?ll?in on kuitenkin mahdotonta sanoa, mik? t?llainen jumala on. Jos uskon kohteena on historiassa toimivan jumalan sijasta jonkinlainen periaate tai vertauskuva, siit? on vaikea tehd? mit??n johtop??t?ksi? eik? ole tiedossa, mist? edes puhutaan.

Pyysi?isen mukaan ihmislaji on kehittynyt ymp?rist?ss?, joka ei ole suosinut tieteellisen ajattelun kehityst?. Monien ihmisten on edelleen helpompi uskoa esimerkiksi ihmeisiin kuin suhtautua kriittisesti omiin k?sityksiins?. Siksi ateistien sanoma on puhutellut pitk??n vain v?hemmist??. Nykyisin ihmisen ymp?rist? on kuitenkin erilainen. Kun tieteellinen tieto levi?? hyvin laajalle ihmisten keskuuteen, siit? tulee s??nt?: tiet?m?tt?mien alkaa olla vaikeaa saada muiden luottamusta ja menesty? yhteis?ss?.

Moraalinen uskontokritiikki

Katso my?s: Islamin kritiikki ja Kristinuskon kritiikki

Arvostelun p??piirteet

Nahla Mahmoud puhumassa islamista luopuneiden asemasta ja islamilaisen vihapuheen noususta Britanniassa. Secular Conference 2015.

Uskontoa vastaan on esitetty arvostelua my?s moraalisin perustein: arvostelijoiden mielest? uskonnot saavat aikaan sotia, tappamista ja k?rsimyst?. Uskonnottomat moraalifilosofit ovat esitt?neet, ett? monet uskonnolliset n?kemykset uskonnon oppien mukaan el?misen palkitsemisesta ikuisessa el?m?ss? edustavat itsek?st? nautinnontavoittelua. V?itteen mukaan ruumiillisen k?rsimyksen tuottaminen tai edes tappaminen eiv?t ole ikuiseen, ei-ruumiilliseen el?m??n uskovalle moraalisesti kauhistuttavimpia asioita. Sokea usko on arvostelijoiden mukaan johtanut liian usein siihen, ett? ihmiset ovat tuhonneet ja tappaneet. Historiallisista esimerkeist? tunnetuimpia ovat ristiretket, uskonnolliset sodat, inkvisitio ja noitavainot.

Nykyisiss?kin yhteiskunnissa on arvostelijoiden mukaan uskonnollisen perinteen kielteisi? seurauksia. Uskonnot aivopesev?t ihmisi?, riist?v?t heid?n itsem??r??misoikeutensa, k?ytt?v?t heit? taloudellisesti hyv?kseen, syrjiv?t toisuskoisia ja ateisteja, tukahduttavat ilmaisunvapautta ja tuhoavat alkuper?iskansojen el?m?ntapaa. Esimerkkej? ovat my?s kirkoissa tapahtuva lasten seksuaalinen hyv?ksik?ytt?, avioliittojen rikkoutuminen uskonnollisen her??misen vuoksi, kirkkojen harjoittama sodanlietsonta ja juutalaisten osuus L?hi-id?n selkkauksissa. Usein sanotaan, ett? kristinusko on vaikuttanut muun luonnon ja toisten el?inten alistamiseen sek? oppiin miesten ylempiarvoisuudesta naisiin n?hden. Sanotaan my?s, ett? uskonnollisella perinteell? voi olla kielteinen vaikutus ihmisten mieliin. Arvostelijoiden mukaan uskovainen voi k?rsi? jatkuvista turhista syyllisyydentunteista, h?n voi olla kohtalouskoinen ja n?yryys-k?sitteen korostamisen vuoksi menett?? vaikuttimensa toimia itsen?isesti, h?n vaipua teeskentelyyn tai pelkotiloihin. Uskonto on puuttunut my?s politiikkaan ja tukenut vallank?ytt??: uskovat ovat usein vastustaneet yhteiskunnallisia uudistuksia.

Naisten asema ja ihmisen seksuaalisuus

Erityisesti suuria yksijumalaisia uskontoja, juutalaisuutta, kristinuskoa ja islamia, on syytetty naisten asettamisesta toisen luokan kansalaisiksi. Uskontojen on katsottu muun muassa osallistuneen naisten koulutuksen est?miseen ja heid?n sulkemiseensa p??t?ksenteon ulkopuolelle, naisten hyv?ksik?yt?n, riiston ja heihin kohdistuvan v?kivallan suvaitsemiseen, raiskausten, insestin ja naisten sukuelinten silpomisen hyv?ksymiseen, sek? naisten mielipiteiden j?tt?miseen huomiotta erityisesti heid?n seksuaalisuuteensa ja lis??ntymiseen liittyviss? kysymyksiss?.

Monille uskonnoille on ominaista kielteinen suhtautuminen seksuaalisuuteen ja erityisesti homoseksuaalisuuteen. Kristinuskossa homoseksuaalisuuden harjoittamista on perinteisesti pidetty syntin? eli pahana tekona. Raamatussa Jumala antaa m??r?yksen, jonka mukaan homoseksuaalisuutta harjoittavat ihmiset on tapettava. Islamilaisissa maissa homoseksuaalisuudesta on m??r?tty kuolemantuomioita.

Uskonto ja v?kivalta

Yhdysvaltalainen Sam Harris pohtii kirjassaan Uskon loppu. Uskonto, terrori ja j?rjen tulevaisuus (2004) uskonnollisen fundamentalismin ja sen suvaitsemisen ongelmia. Kirja on kirjoitettu syyskuun 11. p?iv?n iskujen j?lkeen. Harrisin mukaan jumalaan uskomiseen perustuvissa uskonnoissa ei ole mit??n hyv??. Uskonnot, jotka saavat ihmiset ajamaan matkustajakoneita p?in pilvenpiirt?ji?, ovat yht? vaarallisia kuin tappavat virukset, ja niit? vastaan on taisteltava. Harrisin mukaan on etsitt?v? keino uskonnonlevitt?jien pys?ytt?miseksi, jotta ihmiset pystyisiv?t kasvamaan jumalauskosta riippumattomiksi, henkisesti t?ysikasvuisiksi olennoiksi. My?s Richard Dawkinsin mielest? tulee sanoa ??neen, ett? uskonto on hengenvaarallista. H?n esitt?? esimerkkej? uskonnollisesta v?kivallasta. Dawkinsin mukaan v?hemm?n vaaralliset, suvaitsevaiset uskovaiset ovat osasyyllisi? fundamentalistisen uskonnon haittoihin, koska he toimivat er??nlaisena fundamentalismin suojakilpen? ja kielt?ytyv?t usein arvostelemasta fundamentalismia riitt?v?sti, koska pelk??v?t arvostelun osuvan my?s omaan uskonnollisuuteensa.

Dawkins on sanonut, ett? lapsi ei synny ”kristityksi” eik? ”hinduksi” vaan h?net indoktrinoidaan uskontoon. Vapaa-ajattelijoiden ja muiden kirkon ja valtion eron kannattajien mielest? uskonnonopetus on poistettava julkisista kouluista. Jokainen lapsi on syntyj??n ateisti, koska t?lt? puuttuu jumalausko. Vasta kasvatus tekee h?nest? mahdollisesti uskovaisen. T?m?n vuoksi monet uskonnot ovat pyrkineet varmistamaan asemansa pakkokeinoin.

Dawkins kertoo kirjassaan Jumalharha tutkimuksesta, jossa israelilaiset lapset lukivat, kuinka Raamatun kertomuksessa israelilaiset Joosuan johdolla hy?kk?siv?t Jerikoon ja tappoivat kaikki kaupungin asukkaat. Yli 65 prosenttia hyv?ksyi kansanmurhan ja perusteli sit? uskonnollisilla syill? (Jumala k?ski tehd? niin, uhrit eliv?t juutalaisille luvatulla maalla ja niin edelleen). 26 prosenttia ei hyv?ksynyt murhaamista ja perusteli t?t? muilla syill?: esimerkiksi el?imet, jotka tapettiin kaikkien ihmisten mukana, olisi pit?nyt j?tt?? sotasaaliiksi. Toinen oppilas totesi samaa omaisuudesta. Kolmas totesi ett? arabit ovat ep?puhtaita, joten ep?puhtaalle maalle meneminen tekee ep?puhtaaksi ja langettaa saman kirouksen israelilaisten p??lle. Sama teksti esitettiin uudelleen, mutta nimet muutettiin kiinalaisiksi ja 3000 vuotta vanhaksi tapahtumaksi. T?ll?in vain seitsem?n prosenttia hyv?ksyi kansanmurhan, mutta jopa 75 ei hyv?ksynyt sit?.

Vastauksia arvosteluun

Filosofi Juha R?ik?n mukaan uskonnon seurausten ja k?yt?nt?jen arviointi ja uskonnollisen oppij?rjestelm?n moraalinen arviointi ovat kaksi eri asiaa. Uskonnon kannattaja voi toimia moraalittomasti, mutta uskonnollinen oppi ei v?ltt?m?tt? kehota toimimaan moraalittomasti. Toiseksi R?ikk? huomauttaa, ett? vaikka esimerkiksi kristinuskoa ei olisi ollut, ihmiset olisivat harjoittaneet julmuuksia jonkin toisen uskonnon piiriss? tai uskonnoista riippumatta.

Uskontokriitikot ovat usein nostaneet esille Adolf Hitlerin ja natsit, jotka esiintyiv?t kristittyin?. Uskontokriitikot ovat esitt?neet esimerkiksi seuraavia seikkoja. Hitler esitti teoksessaan Taisteluni useaan otteeseen tukensa kristinuskolle ja natsipuolue ilmaisi ohjelmassaan edustavansa kristinuskoa. Vuoden 1933 konkordaatti katolisen kirkon kanssa tuki uskonnonopetusta kouluissa. Hitler oli katolisen kirkon j?sen, eik? h?nt? koskaan suljettu pois katolisen kirkon piirist?. Juutalaisten joukkotuho eli holokausti oli jatkumoa vuosisatoja kest?neest? kristillisest? juutalaisvihasta. Hitler ilmoitti taistelevansa ateistiliikett? vastaan ja voittaneensa sen. Uskontokriitikot ovat my?s saattaneet todeta, ett? sill? mit? yksitt?iset esimerkit kannattavat, ei ole suurta merkityst?. Useat ateisteja vastustavat kristityt ovat esitt?neet esimerkkein? Josif Stalinin ja Mao Zedongin. Ateistikirjoittajien mukaan taas Stalin ja Mao eiv?t tehneet tekojaan siksi ett? he olivat ateisteja. Heid?n mukaansa sellainen v?ite olisi p??ttelyvirhe. Esimerkiksi Walter Sinnott-Armstrongin sanojen mukaan Stalin ja Mao eiv?t olleet tyypillisi? ateisteja, vaan fanaatikkoja, ideologeja, nationalisteja ja kommunisteja. Esimerkiksi ristiretkien tai inkivisition aikaan verrattuna he p??siv?t murhaamaan suurempaa v?est?? kehittyneemm?ll? tekniikalla. Vastaavasti pelkk? nykyaikaisen tekniikan k?ytt? ei tee ihmisest? murhaajaa. Uskovaisista ja uskonnottomista ihmisist? osa on hyvi? ja osa pahoja. Yksitt?istapauksia ei voi yleist??, Sinnot-Armstrong sanoo.

Bradfordin yliopiston rauhantutkimuslaitoksen tutkijat selvittiv?t vuonna 2004 BBC:n toimeksiannosta sotien ja uskontojen v?list? suhdetta ja tulivat tulokseen, ett? vaikka aseellisissa selkkauksissa on usein uskonnollisia vivahteita, niiden syyt ovat j?rjestelm?llisesti muissa tekij?iss?, kuten kansallisuudessa, valtataistelussa, kiistoissa luonnonvaroista, ep?tasa-arvossa tai sorrossa. Tutkijoiden mukaan vallanpit?j?t k?ytt?v?t usein uskonnollisia eroja v?lineen? vihan lietsonnassa ja tuen hakemiseen poliittisissa riidoissa.

Vaikka joidenkin uskonnollisten liikkeiden piiriss? on esiintynyt rasistisia n?kemyksi?, ovat j?rjest?ytyneet uskonnot my?s usein toimineet syrjinn?n ja rasismin vastaisessa toiminnassa. Rotuerottelua harjoittaneessa Etel?-Afrikan tasavallassa maan afrikaanerien p??uskonnon reformoidun kirkon piiriss? kehitettiin 1900-luvun aikana rasistisia n?kemyksi?, jotka my?t?vaikuttivat maan apartheid-j?rjestelm?n syntymiseen. Apartheidin vastaisen taistelun eturintamassa toimi Etel?-Afrikan kirkkojen neuvosto, jonka p??sihteeri, arkkipiispa Desmond Tutu palkittiin ty?st??n Nobelin rauhanpalkinnolla. 1980-luvun alkupuolella Maailman reformoitujen kirkkojen liitto erotti Etel?-Afrikan reformoidut kirkot. Kirkkojen maailmanneuvosto on tuominnut rasismin ja sill? on ollut erityinen rasismin vastainen ohjelma vuodesta 1968 asti.

Sosiologinen ja antropologinen uskontokritiikki

émile Durkheim ja muut yhteiskuntatutkijat kehittiv?t 1900-luvun alkupuolella uskonnon selitysmallin yhteiskunnallisena ilmi?n?. Durkheimin mukaan ihmisten palvomat jumalat ovat kuviteltuja olentoja, jotka yhteiskunta on tiedostamattomasti luonut v?lineiksi, joilla valvotaan yksil?n ajattelua ja toimintaa.

Monilla ihmisill? on uskonnollinen tunne, jonka mukaan he ovat alaisina yliluonnollisille olennoille, jotka antavat heid?n toiminnalleen k?skyj?. Durkheimilaisen k?sityksen mukaan he tuntevat t?ll?in yliluonnollisen mahdin sijaan heit? voimakkaamman luonnollisen yhteiskunnan voiman. Yksil?n sis??ns? sulkeva yhteiskunta synnytt?? j?sentens? mieliin ajatuksen jumalasta, joka on tosiasiassa heijastus yhteiskunnasta. Yhteiskunta kohdistaa Durkheimin mukaan j?seniins? ehdottoman tottelevaisuuden vaatimuksen, ja t?m? heijastuu ihmisten k?sityksen? pyhist? asioista sek? jumalasta, joka koetaan pyh?ksi asettamisen vaatimuksen l?hteeksi. Alkukantaisissa yhteiskunnissa t?m? tunne yhteis?n vaatimuksesta ehdottomaan kuuliaisuuteen on Durkheimin mukaan hyvin voimakas. My?s kehittyneiss? yhteiskunnissa t?m? alkukantainen ykseyden tuntu palaa osittain henkiin esimerkiksi sodan aikana, jolloin tunne kansallisesta yhteenkuuluvuudesta saa yksil?ihin l?hes rajattoman vaikutusvallan.

Ihminen on Durkheimin k?sityksen mukaan olemukseltaan yhteis?llinen, riippuvainen laumastaan ja onneton joutuessaan siit? eroon. Durkheimin mukaan yksil? vahvistuu suorittaessaan ryhm?n toisten j?senten kanssa samaa ryhm?? yhdist?v?n uskonnon palvontamenoja. Esimerkiksi latinan sanan religio kantana on ligare, joka tarkoittaa sitomista tai yhteen liitt?mist?. Jumala on siis Durkheimin mielest? vertauskuva yhteiskunnalliselle todellisuudelle, tekij?lle joka on ollut olemassa kauan ennen yksil?? ja joka s?ilyy kauan h?nen j?lkeens?. Yhteiskunnan luonnollinen paine muuttuu k?sitykseksi jumalan yliluonnollisesta l?sn?olosta, koska ihmisen mielell? on yleinen taipumus luoda mielteit? ja vertauskuvia. Jumala on t?m?n k?sityksen mukaan homo sapiens -el?imen luomus, jonka tarkoituksena on s?ilytt?? t?m?n olennon yhteiskunnallinen olemassaolo.

Biologi ja tietokirjailija Richard Dawkins on pohtinut syit? siihen suunnattomaan voimavarojen tuhlaukseen, jota ihmisen uskonnot evoluution n?k?kulmasta n?ytt?v?t h?nen mukaansa edustavan. Dawkins esitt?? seuraavan k?sityksens? er??n? mahdollisena oletuksena. El?imiin on luonnonvalinnan seurauksena j??nyt p??asiassa niit? ominaisuuksia, joista niille on hy?ty? olemassaolon taistelussa selvi?misess?. Toisin kuin melkein kaikki muut el?imet, ihmiset v?litt?v?t kasaantuvaa kokemustietoa sukupolvelta toiselle. On ainakin lapsille eduksi, jos he tottelevat suuremmin kyselem?tt? kieltoa uida vedess?, jossa on krokotiileja. Luonnonvalinnan tuloksena ihmislapsen aivot ovat kehittyneet sellaisiksi, ett? ne oppivat kielen, ja ihmislapset luottavat aikuisten antamaan informaatioon. Eri alueilla eri ihmiset siirt?v?t j?lkel?isilleen erilaisia kieli? ja erilaisia uskontoja. Dawkinsin mielest? uskonnot ovat sivuvaikutuksia k?ytt?ytymispiirteest?, joka on toisissa evoluution olosuhteissa ollut j?rkev??. Uudessa tilanteessa uskonto on haitallinen sivuvaikutus, joilla ei ole evoluution n?k?kulmasta mit??n merkityst?.

Anthony C. Lunn ei ole Dawkinsin kanssa t?ysin samaa mielt? siit?, mink? ilmi?n sivuvaikutuksia uskonnot ovat. H?n esitt??, ett? ihmisell? on luonnonvalinnan ansiosta kehittynyt kyky etsi? ilmi?iden syit? ja uskontojen n?enn?isselitykset ovat t?m?n ominaisuuden sivuvaikutuksia.

Psykologinen uskontokritiikki

Sigmund Freud piti uskonnollisia k?sityksi? ”toivekuvitelmina, ihmiskunnan vanhimpien, -vahvimpien, pakottavimpien toiveiden toteumia”. Uskonto on Freudin mukaan ihmismielen puolustuskeino pelottavia luonnonilmi?it? ja kuolemaa vastaan. Ihmisen mielikuvitus muuntaa luonnonvoimat henkil?llisiksi, yliluonnollisiksi valloiksi. Juutalais-kristillisess? uskonnossa ihmiset heijastavat kaikkeuteen muiston is?st? suurena suojelevana voimana. Lapsuudesta tutut kasvot ovat suurentuneet taivaassa ??rett?miksi. Vastaavasti pahat ja kiusalliset henkiolennot – kuten paholainen – edustavat tukahdutettujen ja torjuttujen viettiyllykkeiden johdannaisia. Freudille uskonto on ”yleisinhimillinen pakkoneuroosi”, josta p??st??n eroon, kun ihmiset vihdoin luonnontieteellisen tiedon avulla oppivat hahmottamaan todellisuuden ilman harhaluuloja.

Filosofi Bertrand Russell arvosteli uskon k?sitett?. Russell kirjoitti sek? kristittyjen ett? kommunistien pit?v?n omaa uskoaan hyv?n?. H?nen mukaansa usko on kuitenkin aina vahingollista, jos se on lujaa uskoa johonkin, josta ei ole todisteita. Russellin mukaan uskosta puhutaan silloin, kun todisteita ei ole. T?ll?in todisteet korvataan h?nen mukaansa tunteella.

Nykyinen kognitiivinen uskontotiede tarkastelee uskontoa ihmisen mielen toimintana. Uskontotieteilij? Pascal Boyerin mukaan ”Uskonto on kognitiivinen loinen, joka pesii aivoissa.” Boyerin mukaan uskonnolliset k?sitteet voidaan yksinkertaistaen selitt?? siten, ett? niiden arkiajattelun vastaiset piirteet loukkaavat ihmismielen muodostamien todellisuusk?sityksen luokkien j?senten ominaisuuksia. Arkiajattelua vastaamaton piirre voi olla esimerkiksi kuollut esi-is?, joka vaeltaa n?kym?tt?m?n? ihmisten keskuudessa. Arkiajattelun vastaisuutta ei kuitenkaan saa olla liikaa, vaan juuri sopiva m??r?, koska liian arkiajattelun vastaiset k?sitykset ovat vaikeita k?sitell? mieless? ja ne unohtuvat nopeasti. Sen sijaan sopivassa m??rin arkiajattelun vastaiset k?sitykset loisivat aivoissa my?t?syntyisten todellisuuden luokitusten loukkauksina. Boyerin mukaan uskonnossa on jotain, mik? saa sen v?littym??n sukupolvelta toiselle. Kyse on elinkelpoisten ajatusten siirrosta, jota on luonnehdittu meemin eli mielen viruksen k?sitteen avulla.

Dosentti Marjaana Lindemanin johtaman tutkimuksen ”Taikauskon vetovoima” (2006) mukaan k?sitykset, joita on nimitetty joko taikauskoksi, paranormaaliksi, yliluonnolliseksi tai maagiseksi eli taikuudeksi, ovat kaikki yksi ja sama asia. Yliluonnollisia uskomuksia voidaan parhaiten selitt?? yksil?n taipumuksella nojautua lapsuudenaikaisiin, eriytym?tt?miin k?sityksiin todellisuudesta. N?iss? k?sityksiss? sekoitetaan elottomien, elollisten ja mielellisten asioiden keskeiset ominaisuudet. Aikuisilla n?m? sekaannukset voivat toimia tieteellisen tiedon rinnalla. Voidaan puhua yleisest? taipumuksesta uskoa yliluonnollisiin ilmi?ihin. Vaikka koulutustaso selke?sti v?hent?? yliluonnollisia uskomuksia, se ei kuitenkaan aina itsell??n riit? kumoamaan voimakasta taikauskoista tunneper?ist? vakaumusta. Lindeman kysyy: ”L?ytyyk? tieteen historiasta esimerkki?, jossa taikausko olisi osoittautunut todeksi tai yliluonnollinen tieteelliseksi? Ei l?ydy. Uusi tieto ei koskaan ole vienyt meit? l?hemm?s yliluonnollista vaan aina poisp?in siit?.”

Kokeellisen psykologian professorin Bruce Hoodin mukaan taipumus taikauskoisuuteen on pinttynyt syv?lle ihmisten aivoihin. Jopa kaikkein j?rkevimm?t ihmiset saattavat joskus k?ytt?yty? v?hemm?n j?rkev?ll? tavalla. H?n havaitsi suorittamissaan kokeissa aikuisen ihmisen aivojen n?k?keskuksen lis??v?n havaintoihin yksityiskohtia, joita koehenkil?ille n?ytetyiss? kuvissa ei ole. Samoin toimivat pienten lasten aivot. Hoodin mukaan jo lapsissa havaittu vaistonvarainen informaation j?rjest?minen selitt?? my?s sen, miten aikuiset ovat taikauskoisia. H?nen mukaansa taikausko selittyy sill?, ett? ihmisaivot ovat evoluution saatossa ohjelmoituneet niin, ett? sattumat saavat suuren merkityksen.

Yhteiskunnallinen uskontokritiikki

Kirkon ja valtion eron kannattajien mukaan valtion tulee olla uskontoihin n?hden puolueeton. Vapaa-ajattelijain liiton mukaan kaksi valtiokirkkoa, Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja Suomen ortodoksinen kirkko, tulee muuttaa tavallisiksi yhdistyksiksi, jotka periv?t j?senmaksunsa kuten muutkin yhdistykset eiv?tk? kirkollisveron kautta. Kirkoilla ei tule olla julkisoikeudellista asemaa eik? mit??n erioikeuksia. Liitto vaatii lains??d?nn?ss? my?s uskonrauha- ja jumalanpilkkalakien kumoamista ja yleisen hautaustoimen siirt?mist? valtiolle ja kunnille.

Uskontokritiikki kaunokirjallisuudessa

Uskontokritiikki? l?ytyy my?s kaunokirjallisuudesta. Satiirin asein uskonnon arvosteluun ovat osallistuneet esimerkiksi kirjailijat Ambrose Bierce ja Mark Twain. Biercen Saatanan sanakirja ilmestyi 1911, mutta Twainin Matkakirjeit? Maasta vasta 1962. Philip Pullmanin nuortenkirjatrilogia Universumien tomu k?sittelee uskonnollisesta vallasta vapautumista.

Katso my?s

• Ajatuksenvapaus
• Apologetiikka
• Ateismin kritiikki
• El?m?nkatsomustieto
• Kriittinen ajattelu
• Kognitiivinen dissonanssi
• N?enn?istiede
• Sekularismi
• Tieteellinen skeptismi
• Uskontoparodia

Henkil?it?:

• Ayaan Hirsi Ali
• Demokritos
• Ludwig Feuerbach
• David Hume
• Robert G. Ingersoll
• Taslima Nasrin
• Thomas Paine
• Salman Rushdie
• Voltaire
• Ibn Warraq

L?hteet

• Baggini, Julian: Ateismi. Lyhyt johdanto. (Atheism. A Very Short Introduction, 2003.) Suomentaneet Erkki Hartikainen, Suvi Laukkanen ja Paula Vasama) Helsinki: Kustannus Oy Vapaa Ajattelija, 2005. ISBN 951-98702-1-0
• Blackmore, Susan: Meemit – kulttuurigeenit. ((The Meme Machine, 1999.) Suomentanut Osmo Saarinen) Helsinki: Art House, 2000. ISBN 951-884-284-1
• Boyer, Pascal: Ja ihminen loi jumalat. Kuinka uskonto selitet??n. ((Et l’homme créa les dieux, 2001.) Suomentanut Tiina Arppe) Helsinki: WSOY, 2007. ISBN 978-951-0-31815-7
• Dawkins, Richard: Jumalharha. ((The God Delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietil?inen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1
• Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu. Uskonto luonnonilmi?n?. ((Breaking the spell. Religion as a Natural Phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietil?inen) Helsinki: Terra cognita, 2006. ISBN 978-952-5202-96-0
• Freud, Sigmund: Er??n toivekuvitelman tulevaisuus. ((Die Zukunft einer Illusion, 1927.) Suomentanut Markus L?ng) Helsinki: Books on Demand, 2012. ISBN 978-952-93-1214-6
• Harris, Sam: Uskon loppu. Uskonto, terrori ja j?rjen tulevaisuus. ((The End of Faith: Religion, Terror, and the Future of Reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietil?inen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-99-1
• Hick, John: Uskonnonfilosofia. (Philosophy of Religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969) Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6
• Hitchens, Christopher: Jumala ei ole suuri. Kuinka uskonto myrkytt?? kaiken. ((God is Not Great. How Religion Poisons Everything, 2007). Suomentanut Matti Kinnunen) Helsinki: WSOY, 2008. ISBN 978-951-0-34140-7
• Koistinen, Olli & R?ikk?, Juha: Taivaassa ja maan p??ll?. Johdatus uskonnonfilosofiaan. Helsinki: WSOY, 1997. ISBN 951-37-2034-9
• Niiniluoto, Ilkka: Tiede, filosofia ja maailmankatsomus. Filosofisia esseit? tiedosta ja sen arvosta. Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-08016-4
• Niiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo, Koistinen, Timo & Pihlstr?m, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8
• Norman, Richard: On Humanism. London: New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3 (englanniksi)
• Pihlstr?m, Sami: Usko, j?rki ja ihminen. Uskonnonfilosofisia esseit?. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2001. ISBN 952-9791-41-0
• Pikkusaari, Jussi: Vaikea vapaus. Sosialidemokratian h?vi? kirkolle Suomen kulttuuritaistelussa. (V?it?skirja: Oulun yliopisto) Helsinki: Suomen historiallinen seura, 1998. ISBN 951-710-085-X
• Saari, Kari: Vapaa-ajattelijan k?sikirja. Helsinki: Vapaa ajattelija, 1993. Teoksen verkkoversio.
• Sinnott-Armstrong, Walter: Morality Without God?. Oxford: Oxford University Press, 2009. ISBN 0195337638 (englanniksi)
• Stenger, Victor J.: God: The Failed Hypothesis. How Science Shows That God Does Not Exist. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 978-1-59102-481-1 (englanniksi)
• Tuomela, Raimo: Tiede, toiminta ja todellisuus. Tieteellisen maailmank?sityksen filosofiset perusteet. Helsinki: Gaudeamus, 1983. ISBN 951-662-334-4

Kirjallisuutta

Suomeksi

• Churchland, Patricia Smith: Neurofilosofia. ((Brain-Wise. Studies in Neurophilosophy, 2002.) Suomentanut Kimmo Pietil?inen) Helsinki: Terra cognita, 2004. ISBN 952-5202-81-X
• Enqvist, Kari: Kosmoksen hahmo. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27916-1
• Enqvist, Kari: Kuoleman ja unohtamisen aikakirjat. Helsinki: WSOY, 2009. ISBN 978-951-0-35443-8
• Hoffer, Eric: Tosiuskovainen. Ajatuksia joukkoliikkeiden luonteesta. ((The True Believer, 1951.) Suomentanut Auli Tarkka) Helsinki: Otava, 1968.
• Kamppinen, Matti: Systeemiajattelu, rationaalisuus ja uskonto. Kriittisen uskontotieteen n?k?kulmia. Turku: Turun yliopisto, 2009. ISBN 978-951-29-3994-7
• Martin, Michael (toim.): Ateismi. ((The Cambridge Companion to Atheism, 2007.) Suomentaneet Tapani Hietaniemi, Jussi K. Niemel?, Tiina Raevaara) Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-311-1
• Niiniluoto, Ilkka: J?rki, arvot ja v?lineet. Kulttuurifilosofisia esseit?. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9
• Pyysi?inen, Ilkka: Jumalaa ei ole. Tampere: Vastapaino, 2010. ISBN 978-951-768-324-1
• Westermarck, Edvard: Kristinusko ja moraali. ((Christianity and Morals, 1939.) Englannin kielest? suomentanut V?in? Meltti) Helsinki: Otava, 1984. ISBN 951-1-07752-X

Englanniksi

• Edis, Taner: Ghost in the Universe. God in Light of Modern Science. Amherst, New York: Prometheus Books, 2006. ISBN 1-57392-977-8
• Edis, Taner: Science and Nonbelief. Greenwood, Connecticut: London: Greenwood Press, 2006. ISBN 0-31333078-6 (englanniksi)
• Ellens, J. Harold: The Destructive Power of Religion. Violence in Judaism, Christianity and Islam. New York: Praeger, 2002. ISBN 978-0-275-99708-3 (englanniksi)
• Flynn, Tom (toim.): The New Encyclopedia of Unbelief. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 1-59102-391-2
• Harbour, Daniel: An Intelligent Person’s Guide to Atheism. London: Duckworth, 2001. ISBN 0-7156-2915-8
• Joshi, S. T. (toim.): Atheism: A Reader. Amherst, New York: Prometheus Books, 2000. ISBN 1-57392-855-0
• Mills, D.: Atheist Universe. The Thinking Person’s Answer to Christian Fundamentalism. Berkeley, California: Ulysses Press, 2006. ISBN 1-4134-3481-9
• Onfray, Michel: Atheist Manifesto. The Case Against Christianity, Judaism and Islam. ((Traité d’athéologie. Physique de la métaphysique, 2005.) K??nt?nyt Jeremy Leggatt) New York: Arcade Publishing, 2007. ISBN 978-1-55970-820-3
• R?mer, Thomas: The Invention of God. Cambridge, Massachusetts: Harvard University Press, 2015. ISBN 978-0-674-50497-4
• Sagan, Carl: The Demon-Haunted World. Science as a Candle in the Dark. New York: Random House, 1995. ISBN 0-394-53512-X
• Smith, George H.: Atheism: The Case Against God. Buffalo, New York: Prometheus Books, 1979. ISBN 0-87975-124-X

Aiheesta muualla

• Vapaa-ajattelijain liitto.
• The Secular Web. (englanniksi)
• The Richard Dawkins Foundation for Reason and Science. (englanniksi)
• Dawkins, Richard: V??rin ammutut ohjukset. Vapaa ajattelija 4/2000.
• Hartikainen, Erkki & Vainio, Janne: Kannattaako Jumalaan uskoa? Vapaa ajattelija 2–3/2003.
• Kurtz, Paul: Miksi olen ”skeptikko uskonnollisten v?itt?mien suhteen”? Vapaa ajattelija 4/2006.
• Tuomela, Raimo: Tieteellinen maailmank?sitys ja kuoleman ongelma.