车讯:福建奔驰新威霆成都车展上市 售价29.90-
 |
T?m?n artikkelin johdanto ei ole riitt?v?n hyv? johdatus artikkelin aiheeseen. Voit auttaa Wikipediaa parantamalla artikkelin johdantoa. Lis?? tietoa saattaa olla keskustelusivulla. |
Artikkeli k?sittelee tieteen ja uskonnon asemaa yhteiskunnassa ja niiden roolia todellisuutta koskevan tiedon muodostamisessa. Uskonnoissa uskotaan yliluonnollisiin asioihin. Tiede taas yleens? sivuuttaa yliluonnolliset kokemukset.[1]
Historiaa
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Ihmiskunnan varhaisimpiin todellisuusk?sityksiin on kuulunut sielu-uskoinen luonnonpalvonta – mets?ss?, ilmassa ja vedess? asuvien henkiolentojen ja vainajien suostuttelu ja lepytt?minen taikamenojen avulla, joissa v?litt?j?n? toimii heimon poppamies tai ?amaani.[2] Monissa monijumalaisissa uskonnoissa kuten muinaisen Egyptin ja Kaksoisvirranmaan uskonnoissa jumalat olivat tai edustivat taivaankappaleita[3] ja toisissa katsotaan, ett? koko todellisuus on osa yht? jumalaa, kuten hindulaisuudessa.[3] Yksijumalaiset uskonnot kuten juutalaisuus ja muinaispersialainen zarathustralaisuus hyv?ksyiv?t vain yhden jumalan. My?hemm?t metafyysisiksi kutsutut ajattelun j?rjestelm?t my?h?isantiikin uusplatonismista Hegelin idealismiin korvaavat jumalan k?sitteell? tai periaatteella, kuten Plotinoksen Yksi tai Hegelin Objektiivinen Henki. Vaikka tieteen katsotaan syntyneen antiikin Kreikassa, varsinainen kokemusper?inen ja kokeellinen tutkimusmenetelm? saavutti kypsyytens? vasta uuden ajan alussa, mink? j?lkeen tiede on kohonnut keskeiseksi nykyaikaisen ihmisen todellisuusk?sityksen muodostamisen v?lineeksi.[3]
Muinaisten kulttuurien suhde tieteeseen ja uskontoon
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Vanhimpana luonnontieteen? pidetyn t?htitieteen on katsottu syntyneen muinaisessa Mesopotamiassa k?yt?nn?n tarpeesta mitata vuodenaikojen kulkua tarkasti kalenterin avulla maanviljelyn tarpeisiin. Kalenterilla oli my?s merkitt?v? uskonnollinen merkitys, koska se s??teli uhrimenojen ja muiden uskonnollisten menojen ajankohtaa. Kalenterin loi papisto, joka edusti yhteiskunnan oppineistoa. Koska taivaankappaleet liitettiin jumalolentoihin, syntyi samanaikaisesti my?s t?hdist?ennustaminen eli astrologia, jolla pyrittiin tulkitsemaan jumalien tahtoa kiertot?hdist? ja muista taivaankappaleista.[4] Antiikin Kreikassa syntyi l?nsimainen filosofia, ja korkeimman oppineisuuden asema siirtyi papistolta uudelle ajattelijoiden ryhm?lle. He yhteiskunnan yl?luokan edustajina katsoivat, ett? ruumiillinen ty? oli halventavaa. N?in tietoa todellisuudesta saatettiin saavuttaa ensisijaisesti j?rkeilyn kautta.[3]
Keskiajan tiede
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?].JPG)
Tiede ja uskonto esitet??n sopusoinnussa.
Kristillinen jumaluusoppi eli teologia alkoi kehitty? Rooman valtakunnan aikana toisaalta j?nnitteisess? suhteessa filosofiaan, toisaalta k?ytt?en hyv?ksi sen menetelmi?. Antiikin kristityt liittiv?t antiikin j?rkeisajattelun osaksi uskontoaan ja muodostivat varhaisvaiheen teologian, apologian eli kristinuskon j?rkiper?isen puolustamisen.[3]
Kreikkalaisten n?kemys tiedosta oli vallitseva niin kristillisess? kuin islamilaisessakin maailmassa aina uuden ajan alun tieteelliseen vallankumoukseen asti.[4] Keskiajalle tultaessa tieteellinen edistys pys?htyi l?hes t?ysin ja l?hti uudelleen k?yntiin vasta 1100-luvulla syntyneen skolastiikan my?t?, vaikka silloinkin tieteellisi? kysymyksi? k?siteltiin p??asiassa uskonnollisten opinkappaleiden kautta ja niiden asettamissa rajoissa.[5]
Luonnontieteit? keskiajalla kehittiv?t erityisesti Lincolnin piispa ja skolastikko Robert Grosseteste (noin 1175–1253) sek? fransiskaanimunkit Roger Bacon (noin 1214–1294) ja Vilhelm Occamilainen (noin 1288–1348). Suomessa luonnontieteit? my?h?iskeskiajalla k?sitteliv?t ainakin l??ketieteest? kiinnostunut Vadstenan munkki Peder M?nsson ja t?htitieteest? kiinnostunut kanunki ja Lohjan kirkkoherra Jacobus Petri R?d.[6] Keskiajan teologit hyv?ksyiv?t p??osin kreikkalaisten kehitt?m?n tieto-opillisen jaottelun scientan (lat.) eli periaatteista johdettujen v?itteiden ja opinion eli auktoriteetteihin vetoamisesta syntyneiden v?itteiden v?lille. Vaikka scientaa oli mahdollista my?s uskon asioissa, sen mahdollisuuksia pidettiin rajallisena.[7]
Uuden ajan tiede
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
Luonnontieteiden kasvun l?hdetty? l?nsimaissa 1600-luvulla nousuun kirkko yliluonnollisine Raamattuineen tuli sivistyneist?n arvostelun kohteeksi. N?it? arvostelijoita on l?ytynyt sek? kristinuskon ett? sen vastustajien piirist?. Teologien omasta historiasta muistetaan esimerkiksi Hermann Samuel Reimarus. Reimarus kiinnitti huomiota siihen, ett? Raamatun kertomuksia on mahdoton sovittaa yhteen luonnontieteellisen todellisuusk?sityksen kanssa. H?nen mukaansa tekstien ennakkoluuloton lukija huomaa, ett? Raamattu on ”vanhojen satujen kokoelma”, se on ”hulluuden ja pahuuden historia”, kiihkomielien kirjoittama ja ”t?ynn? pappien petoksia”. Raamatun v?kivaltaiset kertomukset eiv?t ole hyv?ksytt?vi? sen paremmin kuin yleisen historian v?kivaltaiset kertomukset. Koska Raamattu perustuu valehteluun, koko kristinusko on suurelta osin petosta. Raamattu on kokoelma satuja, murhen?ytelmi? ja turhia tarinoita. Deismin kannattajana Reimarus ehdotti, ett? uskonto tulisi tulkita luonnon n?ytelm?ksi ja ainoa jumala, josta voidaan puhua, on kaikkeuden tapahtumiin puuttumaton luojajumaluus.[8]
Erityisesti valistuksen ranskalaisten ajattelijoiden yhteinen piirre oli yhteist? arvosteleva asenne uskontoa kohtaan. He asettivat perinnett? vastaan j?rjen ja kokemuksen, hylk?siv?t ajatuksen yliluonnollisesta ja siten uskonnollisen ja poliittisen pakkovallan, joiden he n?kiv?t tukevan toisiaan. paroni d'Holbach'n vuonna 1770 ilmestynyt Systéme de la Nature (Luonnon j?rjestelm?) oli avoimesti ateistinen ja materialistinen.[9]
Italialainen valistusajattelija Giambattista Vico esitti kulttuurihistoriallisen selityksen ihmismielen ajatusrakennelmien muutoksesta. Vicon mukaan todellisuusk?sitysten luonne on historian kuluessa muuttunut monta kertaa. Varsinaisia vaiheita on kolme. Niihin kuuluvat (1) jumalien aika, jolloin ihmiset uskoivat el?v?ns? taivaallisten voimien alaisina. El?m?? ohjasivat tuolloin m??r?ykset ja ennustukset. Seuraavaksi tuli (2) sankareiden aika. Harvainvaltaisia yhteiskuntia ohjasivat avainhenkil?t, jotka k?yttiv?t valtaansa tavalliseen kansaan. Kolmas vaihe (3) on ihmisten ja j?rjen aika. Tasa-arvon periaatteelle rakentuvassa yhteiskunnassa syntyiv?t lopulta Vicon aikakauden valtiomuodot.[10]
N?in Vico p??tyi omaan k?sitykseens? oikeudenmukaisuudesta. Ensin tuli mystisen teologian vaihe, toisena vaihe jossa taitavat puhujat ohjasivat valtiota. Kolmannessa vaiheessa eli vapaiden yhteiskuntien vaiheessa ihmiset noudattavat vain yleisiin totuuksiin perustuvia lakeja. Vicon mukaan my?s kielellisell? ilmaisulla on historiansa. Varhaisimmassa kehitysvaiheessa k?ytettiin ainoastaan merkkej?, jotka suoraan liittyiv?t niit? edustaviin k?sitteisiin. Toisessa vaiheessa sankarien kieli oli kirjavaa ja kuvaannollista k?ytt?en vertauksia. Lopulta kolmannelle vaiheelle on tyypillist? yhteinen kieli, jonka avulla yhteis?t kykenev?t laatimaan p?tevi? lakeja koko yhteiskunnalle, tasa-arvoisesti koko kansalle. T?st? syyst? uskontojen kieli oli aikaisemmin ollut vain papiston keino hallita ihmisi? arvoitusten avulla. Vicon ”uuden tieteen” tarkoituksena oli purkaa menneiden aikakausien kertomuksia ja tulkita ne vain myyttisiksi ja uskonnollisiksi ilmauksiksi tavallisen el?m?n tapahtumista.[10]
Valistus vaikutti my?s papiston toimenkuvaan. Heilt? odotettiin perehtymist? l??ketieteeseen ja taloudenhoitoon hy?dyn n?k?kulmasta. Papin ja tiedemiehen roolit yhdistyiv?t monilla, kuten esimerkiksi Pehr Kalmilla ja Anders Chydeniuksella[11] ja Gilbert Whitella[12]
Immanuel Kant halusi muodostaa todellisuusk?sityksen paljolti ilman nojautumista jumalalliseen tekij??n. Tosin jumalak?site j?i yh? h?nen etiikkansa perusteeksi. N?iden aiheiden lis?ksi Kant kirjoitti vuonna 1781 my?s uskonnosta, ja t?ll?in h?n esitti n?kemyksen historiallisten uskontojen v?hitt?isest? katoamisesta. Historian alkukantaiseen vaiheeseen kuuluvan Kantin mukaan historialliset uskonnot. Juutalaisuus, kristinusko ja islam esittiv?t Kantin mukaan virheellisi? k?sityksi? todellisuudesta ja niiden oli aika v?isty?. Niiden tilalle Kant halusi yleisp?tev?n uskonnon, jossa jumala on moraalin takeena.[13]
Uskontojen piiriss? vastustettiin aluksi ankarasti Charles Darwinin oppia lajien synnyst?. Kuitenkin jo vuonna 1868 katolisen kirkon kardinaali John Henry Newman totesi, ettei ”Darwinin teoria, paikkansapit?v? tai ei, ole v?ltt?m?tt? ateistinen; p?invastoin, se voi yksinkertaisesti esitt?? jumalallisen kaitselmuksen ja taidon suurempaa ajatusta”.[14]
Auguste Comte, positivismin perustaja, esitti 1830-luvulla tulkinnan ihmiskunnan historian kehitysvaiheista, jotka johtavat alkukantaisista uskonnoista metafysiikan kautta kohti tieteellist? j?rkiper?isyytt?. Comten mukaan historiassa on kolme kautta. Ensimm?inen on teologinen (paremmin sanoen uskonnollinen, koska sanalla teologia on erityismerkitys[3]): sen sis?isi? kehitysvaiheita ovat sielu-usko eli luonnonolioiden olettaminen sielullisiksi, monijumalaisuus (useiden persoonallisten jumalahahmojen olettaminen) ja yksijumalaisuus (yhden jumalan olettaminen). Toinen kausi on metafyysinen: ilmi?iden taakse oletetaan selitt?vi? ep?persoonallisia voimia ja periaatteita. Kolmas kausi on tosiasioita tutkivan (positiivisen) tieteen, jossa tiede rajoittuu havaittavien ilmi?iden ja niiden v?listen suhteiden kuvailuun.[3]
My?h?isviktoriaanisena aikana 1800-luvun lopussa ja 1900-luvun alussa puhuttiin yleisesti sotatilasta tieteen ja uskonnon v?lill?.[15]
Siirrytt?ess? 1900-luvulle Max Weber esitti ilmeisesti vaikutusvaltaisen k?sityksen yhteiskunnasta ja historiasta. Weberin mukaan varhaista maagista vaihetta seuraa suurten pelastususkontojen vaihe, erityisesti kristinusko. Kolmas vaihe on uskonnosta irtautuva nykyaika. Siksi uskontoihin tulee suhtautua tiedon ja j?rjen vastakohtana.[16]
Nykyaika
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Uudella ajalla luonnontieteellinen tieto on kasvanut suuresti, ja t?ll? on ollut syv?llinen vaikutus uskontoon. L?nsimaisen el?m?nmuodon t?rke? yleispiirre on kasautuva arvostelu uskontoa kohtaan. Renessanssista l?htien luonnontieteellinen tieto todellisuudesta on jatkuvasti laajentunut esimerkiksi t?htitieteen, fysiikan, kemian, geologian ja el?intieteen aloilla. Luonnontieteen ajattelu on vaikuttanut erityisesti l?nsimaissa vaikuttaneeseen kristinuskoon.[17] Luonnontieteellisen tiedon kanssa ristiriidassa olevat, havaintojen ja kokeiden sijasta Raamatun arvovaltaan perustuvat v?itteet on hyl?tty toinen toisensa j?lkeen. Tosin ristiriitakohdat Raamatun ja tieteen v?lill? ovat v?hentyneet valistusajan alusta (nykymuotoisen tieteen kehityksen alusta) 2000 luvulle tultaessa. T?llainen on esimerkiksi Raamatun kolmikerroksinen k?sitys kaikkeudesta, jossa taivas sijaitsee pilvien yl?puolella, helvetti maan pinnan alla ja jossa aurinko kiert?? maata. Tosin Raamattu ei kuvaa maailman, eik? maailmankaikkeuden avaruudellista rakennetta. My?sk??n k?sityst?, ett? kaikkeus luotiin 6 000 vuotta sitten ja ihminen ja muut el?inlajit syntyiv?t samanaikaisesti nykyisen muotoisina, ei en?? pidet? yleisesti hyv?ksytt?v?n?. Kaikissa n?iss? tapauksissa kirkon edustajat ovat kuitenkin ensin asettuneet vastustamaan sellaisia luonnontieteen v?itteit?, jotka ovat olleet ristiriidassa heid?n totunnaisten k?sitystens? kanssa.[18]
Tieteen edistymisen ja jumaluusopin per?ytymisen pitk? tapahtumasarja on ollut nykyajalle tyypillinen piirre l?nsimaisen ajattelun piiriss?, ja t?st? on j??nyt perinn?ksi yleisluonteinen k?sitys, ett? luonnontieteet ovat valaisseet todellisuutta niin, ett? uskoa voidaan nykyisin pit?? pelkk?n? yksitt?isten ihmisten harmittomana kuvitelmana. Uskonto n?hd??n h?vi?v?n? k?sityksen?, joka joutuu t?hdist?ennustamisen tavoin per??ntym??n inhimillisen tiedon alueelta ja s?ilyy yhteiskunnassa j??nteen? aikaisemmilta ajoilta, jolloin ihmisten tieto todellisuudesta oli rajoittuneempaa. Ihmisen kehitys on j?ljitetty muuhun el?inkuntaan, el?m?n synty on liitetty kemiallisiin reaktioihin ja mahdollisuuteen tuottaa ne uudelleen keinotekoisesti, ja ulkoavaruuden tutkiminen on tuonut esille mahdollisuuden, ett? toisista maailmoista l?ytyy kehittyneit? el?m?nmuotoja. Luonnontiede on yh? enemm?n tukenut k?sityst? kaikkeuden ja luonnon j?rjestyksen itseriittoisuudesta.[19] Victor Stengerin mukaan nykyinen luonnontiede pystyy osoittamaan, ett? Jumalaa ei ole olemassa.[20]
Ilkka Niiniluodon mukaan itsen?isess? Suomessa on p??osin vallinnut ”rauhanomainen rinnakkaiselo” uskonnon ja tieteen v?lill?.[21] Kirkkoon kuuluville lapsille opetetaan kouluissa uskontoa tieteiden ja tiedepohjaisten oppiaineiden rinnalla.[22] Niiniluodon mukaan ”rauhanomainen rinnakkaiselo” uskonnon ja tieteen v?lill? ei ole kuitenkaan mahdollista koko todellisuusk?sityksen kannalta. Uskontojen pyhiin kirjoituksiin nojautuva k?sitys todellisuutta koskevan tiedon hankkimisesta ja perustelemisesta on v?ist?m?tt? ristiriidassa tieteen ep?dogmaattisen menetelm?n kanssa. Tutkimukseen perustuvan todellisuusk?sityksen edustaja hyv?ksyy arvok?sityksen, jonka mukaan tieteen keskeinen arvop??m??r? on totuus, ja tietok?sityksen, jossa hyv?ksyt??n vain tieteen kriittinen menetelm? todellisuutta koskevan tiedon muodostamisen v?lineeksi.[23]
Uskontojen ja tieteen v?lill? vallitsevissa ristiriitatilanteissa Wellcome Trustin 2018 tekem?n tutkimuksen mukaan Suomessa uskontoon luotti 17 prosenttia. Ruotsissa vastaava luku oli 30 prosenttia ja Yhdysvalloissa 60 prosenttia.[24][25]
Demarkaatio-ongelma ja uskonto
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Demarkaatio-ongelma eli rajanveto-ongelma tarkoittaa tieteenfilosofiassa kysymyst? siit?, miten ja minne tieteen rajat on asetettava. Uskonto rajataan tieteen ulkopuolelle.[26] Yksi tieteellisen tutkimuksen tunnusmerkeist? on itsen?isyys, joka tarkoittaa uskonnon kannalta sit?, ettei uskonto saa vaikuttaa tieteelliseen p??t?ksentekoon kun pohditaan mik? on perusteltua ja mik? ei.[27] Tieteenfilosofi Larry Laudanin mukaan kukaan ei kuitenkaan ole onnistunut m??rittelem??n tieteenfilosofista rajanvetokriteeri? yleisesti hyv?ksytt?v?ll? tavalla.[28] Tapio Puolimatka argumentoi, ett? naturalistien demarkaatioargumentti nojaa positivistien jo puoli vuosisataa sitten kumottuun k?sityksen.[29]
Uskontojen suhde tieteeseen
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Joidenkin uskonnollisten n?kemyksien mukaan t?rkeint? maailmassa on esimerkiksi keskitty? taivaaseen p??syyn tai sielunsa kehitt?miseen, jolloin tiedett? voidaan pit?? toisarvoisena tai jopa turhana. T?h?n voi liitty? my?s n?kemys, ett? liiallinen uteliaisuus on pahasta, ja ett? ihmisen ei kuulu tiet?? luonnon salaisuuksia eik? h?n saa ainakaan pyrki? muuttamaan ”luonnon” j?rjestyst?. Esimerkiksi keskiajalla kirkko kielsi ruumiinavaukset, koska ihmisruumista pidettiin pyh?n?. Samat ongelmat liittyv?t nykyisin muun muassa kloonaukseen.[30] Professori Thomas Nagelin mukaan on sek? tietoteoreettisesti ett? historiallisesta t?ysin perusteetonta v?itt??, ett? usko Jumalaan maailmankaikkeuden luojana veisi perusteen etsi? luonnonlainomaisia selityksi?.[31] Nagelin mukaan Jumalaan uskovat tieteentekij?t Newtonista alkaen ovat olleet innokkaita l?yt?m??n yleisp?tevi? luonnonlakeja, jotka voidaan todentaa kokemusper?isesti.[31]
Katolinen kirkko
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Katolinen kirkko pyrkii sanojensa mukaan keskusteluun tieteen ja uskonnon v?lill?.[32] Nykyisin katolisen kirkon n?kemys on, ett? evoluutioteoria ei ole en?? vain pelkk? tieteellinen hypoteesi ja Vatikaanin observatorion johtaja, jesuiitta George V. Coyne pit?? kreationismia ja niin sanottua ?lyk?st? suunnittelua kristinuskon Jumalan v?h?ttelyn?. Coynen mukaan tiede ja uskonto ovat erillisi? inhimillisi? toimintoja ja tiede on t?ysin puolueeton suhteessa jumalauskoisiin tai jumalattomiin johtop??telmiin, joita voidaan tieteen tuloksista johtaa.[14] Ensimm?isen matemaattisen mallin vuonna 1931 alkur?j?hdyksest? kehitt?neen katolisen papin Georges Lema?tren mukaan tiede tutkii luontoa ja uskonto kertoo pelastuksesta ja iankaikkisesta el?m?st?.[33]
Fideismi ja vertauskuvallinen uskonnon tulkinta
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]1800-luvulla syntyi erityisesti katolisen kirkon piiriss? n?kemys, jonka mukaan tieteen ja uskonnon tavoitteet ovat niin erilaisia, etteiv?t ne voi olla ristiriidassa kesken??n. T?llaista k?sityst? kutsutaan fideismiksi, mit? esimerkiksi filosofit S?ren Kierkegaard ja Ludwig Wittgenstein ovat er?iss? muodoissa kannattaneet. Wittgensteinin mukaan tiede ja uskonto ovat erilaisia tapoja k?ytt?? k?sitteit? eli erilaisia ”kielipelej?”, eik? n?it? kielipelej? voi verrata muista kielipeleist? k?sin.[34]
Uskontotieteilij? Ilkka Pyysi?inen on huomauttanut, ett? kristilliset teologit torjuvat usein uskontokritiikin v?itt?m?ll?, ett? kristinuskoon ei kuulu tieteen kanssa ristiriidassa olevia todellisuutta koskevia k?sityksi?. Pyysi?isen mielest? uskonnon piiriss? ei ole k?sitelty asiaa riitt?v?n vakavasti, ja kristinuskon puolustajat v?ltt?v?t rehellist? keskustelua uskontojen totuusv?itteist?. Pyysi?inen huomauttaa, ett? mik?li uskonnot eiv?t v?itt?isi mit??n todellisuudesta, ei Galileita olisi koskaan tuomittu arestiin eik? kehitysopin ja luomisuskon v?lill? olisi ristiriitaa. Uskovaisten enemmist? on h?nen mukaansa aina ajatellut, ett? heid?n uskonnolliset k?sitteens? ja k?sityksens? viittaavat todellisuuteen, vastaavat todellisuutta ja ovat tosia. Ateisteille n?m? uskontojen v?itteet ovat erehdyksi?, virheellisi? k?sityksi? tai valheita. Teologien v?itteet uskonnollisten oppien vertauskuvallisuudesta ovat Pyysi?isen mukaan seurausta tieteen edistymisest?, yritys pelastaa uskonto tieteen edess?. Tieteen edistyess? uskontoa muutetaan, koska on pakko.[35]
Evoluutioteorian ja ?lykk??n suunnittelun v?linen ristiriita
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Juutalaiset, kristityt ja muslimit ovat kirjanneet ”?lykk??n suunnittelun” jumalan ilmoituksena pit?miins? kirjoihin. Erilaisissa kaikkeudensyntytarinoissa, joita on ollut l?hes kaikilla kansoilla esiintyy ihmisten ja toisinaan my?s muiden el?inten kaltaisia suunnittelijoita. Useimmiten kaikkeus on luotu jostakin jo olemassa olevasta. Platon ja Aristoteles ajattelivat, ett? kaikkeus tehtiin olemassa olevasta aineesta. Juutalaisten Genesiksess? jumala (Jahve) luo kaikkeuden tyhj?st?.[36]
Tuomas Nevanlinna esitt?? johdannossaan Ensimm?iseen Mooseksen kirjaan, ettei kristillisess? teologiassa ole alun perin tulkittu Raamattua eik? luomiskertomusta kirjaimellisesti, vaan muut tulkintatavat ovat olleet keskeisi?. Nevanlinnan mielest? Raamatun kirjaimellinen tulkinta on seurausta tieteen kehittymisest?, eik? Raamatun kertomuksia voi pit?? esitieteellisin? kertomuksina. Vertauskuvallinen tulkinta ei h?nen mukaansa ole vastaus tieteen tuottamiin ongelmiin, vaan yksi alkuper?isimmist? tulkintatavoista.[37]
Uskonnon tiedett? tukeva vaikutus
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Peter Harrisonin mukaan tieteen ja uskonnon v?lill? on toisiaan tukeva suhde. Kristinusko vaikutti modernin kokeellisen luonnontieteen vallankumoukseen tarjoamalla sen l?ht?kohdaksi joitakin perusoletuksia kuten uskon maailmankaikkeuden j?rjestykseen, ihmisen j?rjen ja havaintojen luotettavuuteen ja ihmisen itsepetostaipumukseen. N?m? l?ht?kohdat tekev?t mielekk??ksi pyrki? l?yt?m??n maailmankaikkeudesta j?rjestyst? ja vaatia tieteelt? itsekriittisyytt?.[38]
Vahvistusvinouma ja kognitiiviset ennakkoasenteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Vahvistusvinouma ja kognitiiviset ennakkoasenteet voivat haitata tieteen ja uskonnon v?list? keskustelua. Uskonnollisissa keskusteluissa t?m? vinouma ilmenee usein valikoivana todisteiden k?ytt?n?, jossa huomio kohdistuu vain niihin tietoihin, jotka tukevat jo olemassa olevia uskomuksia. Tieteellinen skeptisyys ja monipuolinen dialogi ovat t?rkeit? v?lineit? vinoumien v?hent?miseksi. Monipuolinen keskustelu eri n?kemysten v?lill?, erityisesti uskonnon ja tieteen alueella, auttaa tunnistamaan ja v?hent?m??n vahvistusvinouman vaikutuksia. T?m? koskee esimerkiksi tieteellisi? ja uskonnollisia v?itteit? koskevaa todistusaineistoa, joissa yksipuolinen todisteiden tarkastelu voi johtaa v??ristyneisiin johtop??t?ksiin. Dialogin edist?minen ja erilaisten n?kemysten huomioon ottaminen voivat v?hent?? virheit? uskonnollisten ja anti-uskonnollisten tulkintojen v?lill?.[39]
L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ Yliopistotutkijat: Usko yliluonnolliseen pit?? ottaa todesta Kotimaa. 27.2.2017. Yle. Viitattu 15.9.2023.
- ↑ Durkheim, émile: Uskontoel?m?n alkeismuodot: Australialainen toteemij?rjestelm?. ((Les formes élémentaires de la vie religieuse: Le système totémique en Australie, 1912.) Suomentanut Seppo Randell) Helsinki: Tammi, 1980. ISBN 951-30-5061-0
- ↑ a b c d e f g Niiniluoto, Ilkka: ”Ep?ily, usko ja taikausko”, teoksessa J?rki, arvot ja v?lineet: Kulttuurifilosofisia esseit?. Helsinki: Otava, 1994. ISBN 951-1-13060-9
- ↑ a b Karttunen, Hannu: Vanhin tiede – T?htitiedett? kivikaudesta kuulentoihin. (Toisen, uudistetun laitoksen 5. painos) Helsinki: Ursa, 2014. ISBN 978-952-5329-26-1
- ↑ Russell, Bertrand: L?nsimaisen filosofian historia 2: Uuden ajan filosofia. (History of western philosophy, 1946.) Suomentanut J. A. Hollo. 9. painos (1. painos 1948) Helsinki: WSOY, 1999. ISBN 951-0-17886-1
- ↑ Suomen tieteen historia: 1: Tieteen ja tutkimuksen yleinen historia 1880-luvulle. Helsinki: WSOY, 2001. ISBN 951-0-23108-8
- ↑ Swindal, James: Faith and Reason 2008. The Internet Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 23.8.2007. (englanniksi)
- ↑ Eskola, Timo: Ateismin siet?m?t?n keveys: Jumalankielt?misen heikoista perusteista. Helsinki: Uusi Tie, 2009. ISBN 978-951-619-522-6
- ↑ Norman, Richard: On humanism, s. 11–12. London; New York: Routledge, 2004. ISBN 0-415-30523-3 (englanniksi)
- ↑ a b Eskola 2009, s. 74–75.
- ↑ Heininen, Simo & Heikkil?, Markku: Suomen kirkkohistoria, s. 143–145. Helsinki: Edita, 1996. ISBN 951-37-1839-5
- ↑ Gilbert White London: The Natural History Museum. Viitattu 29.6.2008. (englanniksi)
- ↑ Eskola 2009, s. 76.
- ↑ a b Father George V. Coyne, SJ: Text of talk by Vatican Observatory director on 'Science Does Not Need God. Or Does It? A Catholic Scientist Looks at Evolution' 30.1.2006. Catholic Online. Viitattu 20.1.2008. (englanniksi)
- ↑ ”The conflict thesis, at least in its simple form, is now widely perceived as a wholly inadequate intellectual framework within which to construct a sensible and realistic historiography of Western science.” Russell, Colin A.: The Conflict Thesis. Teoksessa Ferngren, Gary (toim.): Science & religion: A historical introduction, s. 7. Baltimore: Johns Hopkins University Press, 2002. ISBN 0-8018-7038-0 (englanniksi)
”In the late Victorian period it was common to write about the ”warfare between science and religion” and to presume that the two bodies of culture must always have been in conflict. However, it is a very long time since these attitudes have been held by historians of science.” Shapin, Steven: The scientific revolution, s. 195. Chicago: University of Chicago Press, 1996. ISBN 978-0-226-75020-0 (englanniksi)
”In its traditional forms, the [conflict] thesis has been largely discredited.” Brooke, John Hedley (toim.): Science and religion: Some historical perspectives, s. 42. (Cambridge studies in the history of science) Cambridge: Cambridge University Press, 1991. ISBN 9780521283748 (englanniksi) - ↑ Eskola 2009, s. 76–77.
- ↑ Hick 1992, s. 49.
- ↑ Hick, John: ”Uuden ajan luonnontieteen haaste”, Uskonnonfilosofia, s. 47–50. (Philosophy of religion, 1963.) Suomentaneet Taisto Nieminen ja Heikki Kirjavainen. 2. painos (1. painos 1969) Helsinki: Kirjapaja, 1992. ISBN 951-625-167-6
- ↑ Hick 1992, s. 50–52.
- ↑ Stenger, Victor J.: God: The failed hypothesis: How science shows that God does not exist. Amherst, New York: Prometheus Books, 2007. ISBN 9781591024811 (englanniksi)
- ↑ Niiniluoto, Ilkka: ”Ateismi”. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlstr?m, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 128. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8
- ↑ Pihlstr?m, Sami: Usko, j?rki ja ihminen, s. 63. Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2001. ISBN 952-9791-41-0
- ↑ Pihlstr?m, Sami: Usko, j?rki ja ihminen: Uskonnonfilosofisia esseit?, s. 64. (Suomalaisen teologisen kirjallisuusseuran julkaisuja 227) Helsinki: Suomalainen teologinen kirjallisuusseura, 2001. ISBN 952-9791-41-0
- ↑ Suomalaisten luotto tieteeseen on vankka Yle, 2019
- ↑ Appendix C: Country-level data Wellcome Global Monitor 2018
- ↑ Talvensaari, Tuomas: Tutkimuskurssi, kev?t 2008 Tampereen yliopisto. Viitattu 27.3.2009.[vanhentunut linkki]
- ↑ Salmi, Ilpo V. & Selin, Risto: Skepsis: Kysy ja kyseenalaista (PDF) (kalvosarja opettajille) 2004. Helsinki: Skepsis ry. Viitattu 27.3.2009.
- ↑ Larry Laudan: "The Demise of the Demarcation Problem", teoksessa Michael Ruse (toim.) But Is It Science? The Philosophical Question in the Creation/Evolution Controversy. Amherst, NY: Prometheus Books, 1996, s. 342.
- ↑ Tapio Puolimatka: Usko, tiede ja evoluutio. Helsinki: Uusi tie 2008.
- ↑ Niskanen, Vesa A.: Mit? tiede on? Kohti tutkivaa ty?tapaa. Helsingin yliopisto. Arkistoitu 5.3.2007. Viitattu 27.3.2007.
- ↑ a b Thomas Nagel: "Public Education and Intelligent Design", Philosophy & Public Affairs 36, no 2: s. 196, viite 7.
- ↑ Vatican Observatory clavius.as.arizona.edu. Arkistoitu 19.6.2008. Viitattu 29.6.2008. (englanniksi)
Science and the Church Catholic Encyclopedia. Viitattu 26.3.2007. (englanniksi) - ↑ Enqvist, Kari: Kosmoksen hahmo, s. 47–49. Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27916-1
- ↑ Malpas, J.: ”Fideism” (Winter 2003 Edition) The Stanford Encyclopedia of Philosophy. Viitattu 20.1.2008. (englanniksi)
- ↑ Pyysi?inen, Ilkka: Uskonto, totuus ja kulttuuri. Vartija: Kulttuuri, kirkko, yhteiskunta, 2007, nro 5–6, s. 187–191.
- ↑ Hartikainen, Erkki (toim.): Todellisuus ja siveys: Peruskoulun el?m?nkatsomustieto 7 2007. Suomen ateistiyhdistys. Viitattu 26.3.2009.
- ↑ Ensimm?inen Mooseksen kirja. (Raamattu, Vanha testamentti, 1. Mooseksen kirja. Taskusana. Johdanto: Tuomas Nevanlinna) Helsinki: Kirjapaja, 2007. ISBN 978-951-607-356-2
- ↑ Peter Harrison: The FAll of Man and the Foundations lf Science. Oxford: Oxford University Press 2007
- ↑ Bias in the Science and Religion Dialogue: A Critique of Nature of Evidence in Religion and Natural Science tandfonline.com. Viitattu 16.10.2024. (englanniksi)
Kirjallisuutta
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- Dawkins, Richard: Jumalharha. ((The God delusion, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietil?inen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5697-00-1
- Dennett, Daniel C.: Lumous murtuu: Uskonto luonnonilmi?n?. ((Breaking the spell: Religion as a natural phenomenon, 2006.) Suomentanut Kimmo Pietil?inen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-96-0
- Enqvist, Kari: N?kym?t?n todellisuus. Helsinki: WSOY, 1996. ISBN 951-0-21363-2
- Haaparanta, Leila & Niiniluoto, Ilkka: Johdatus tieteelliseen ajatteluun. (Helsingin yliopiston filosofian laitoksen julkaisuja 3/1986. 6., korjattu painos) Helsinki: Helsingin yliopisto, 1991. ISBN 951-45-4077-8
- Harris, Sam: Uskon loppu: Uskonto, terrori ja j?rjen tulevaisuus. ((The end of faith: Religion, terror, and the future of reason, 2004.) Suomentanut Kimmo Pietil?inen) Helsinki: Terra cognita, 2007. ISBN 978-952-5202-99-1
- McGrath, Alister: Tieteen ja uskonnon dialogi. (Science and religion) Suomentanut Anne Leu. Helsinki: Kirjapaja, 2015. ISBN 978-952-288-269-1
- Numbers, Ronald L. (toim.): Galileo tyrm?ss? ja muita myyttej? tieteest? ja uskonnosta. (Galileo Goes to Jail and Other Myths about Science and Religion) Suomentanut Nisula, Kirsi. Kirjapaja, 2015. ISBN 9789522882059
- Visala, Aku: Mit? tiede ei voi kertoa sinulle. Helsinki: Perussanoma, 2010. ISBN 978-951-888-536-1
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
- Kojonen, Rope: Miksi ylip??t??n keskustella tieteen ja uskonnon suhteesta?
- Mahlam?ki, Tiina: Uskottiinko keskiajalla litte??n maahan? (Arkistoitu – Internet Archive) Kirja-arvostelu teoksesta Numbers, Ronald. L (toim.): Galileo tyrm?ss? ja muita myyttej? tieteest? ja uskonnosta. Kirjapaja, 2015. (Agricolan kirja-arvosteluja 20.4.2015.)
- Puolimatka, Tapio: Mit? on tieteen ideologinen k?ytt?? Ilkka 12.9. 2009.
- Tuomela, Raimo: Tieteellinen maailmank?sitys ja kuoleman ongelma.
- Luoma, Tapio: Kirkko ja tieteellinen maailmankuva. Esitelm? Kirkon tutkimuskeskuksen 50-vuotisjuhlaseminaarissa 13.3.2019.