央视少儿“银河之声”全球征集启动

Ihminen kaikkeuden osana, Hildegard Bingenil?isen n?ky, Liber Divinorum Operum vuodelta 1165.

百度 ”他说。

Mystiikka (kreikan sanasta μυω, muo, ’vaikeneminen’) on jumaluuden v?litt?m??n yhteyteen pyrkiv? uskonnollisen el?m?n muoto. Yleiskieless? mystiikalla voidaan tarkoittaa my?s salaper?isyytt? ja salamyhk?isyytt?. Mystiikka tarkoittaa el?m?ntapaa, jossa pyrit??n saavuttamaan v?lit?n yhteys Jumalaan tai perimm?inen henkinen todellisuus tai totuus^l?hde?.

• mystisismi on ajatussuunta, jonka mukaan olevaisen ydin on k?sitett?viss? vain sis?isell? n?kemyksell? eli intuitiolla
• mystiikka tai mystisyys tarkoittaa el?m?ntapaa, jossa pyrit??n v?litt?m??n yhteyteen jumaluuden kanssa
• mystikoiksi kutsutaan mystiikkaa harjoittavia henkil?it?

Uskonnolliset mystikot yleens? ajattelevat, ett? jokap?iv?isten ilmi?iden takana on olemassa syvempi, perustavampi olemassaolon taso. T?st? tasosta voidaan k?ytt?? useita eri nimityksi?, kuten jumala, ??rimm?inen todellisuus tai voima, ja se on mahdollista kokea suoraan. T?m? kokemus voi olla ekstaattinen ilmestys, jumalallistuminen, jumaluuden tai todellisuuden suora kokeminen, valaistuminen, nirvana, satori, samadhi ja niin edelleen. Usein t?h?n liittyy my?s tuntemus itsen kadottamisesta ja yhteydest? kaikkeuteen, sek? tunne rauhasta, ilosta ja siunauksesta.

Mystisismi k?sitet??n usein uskonnolliseksi ilmi?ksi, mutta mystisiksi kutsuttuja kokemuksia voi tapahtua riippumatta uskonnon harjoittamisesta tai henkil?n uskonnollisuudesta. T?llainen kokemus voi olla yll?tt?v? ja tapahtua t?ysin ennakoimattomasti. Mystisen kokemuksen voi aiheuttaa my?s taiteellinen tai tieteellinen innoitus tai jopa psyykkinen h?iri?. Selitt?m?tt?myys on mystiselle kokemukselle ominaista, ja mystisi? kokemuksia onkin usein vaikea pukea sanoiksi. Sanaa mystiikka voidaan k?ytt?? tarkoittamaan mystisten kokemusten tietoista ja j?rjestelm?llist? etsint??. Mystiseen kokemukseen p??st?kseen mystikko yleens? k?ytt?? tiettyj? menetelmi?, joita voivat olla muun muassa mietiskely, jooga, askeesi, paasto, rukous tai mantra.

Jos mystikko on jonkin uskonnollisen j?rjest?n j?sen, h?n saattaa ylitt?? tavalliset uskontoon kuuluvat rituaalit ja dogmit, ja k?ytt?? yleisemp?? l?hestymistapaa. T?m?n vuoksi eri uskontojen mystiset suuntaukset ovat usein olleet vapaamielisten ihmisten suosiossa ja kunnioituksen kohteena. Kristillisess? mystiikassa pyrit??n jumalyhteyteen mietiskelyn kautta.

Osat

Mystiikkaan kuuluvat mystinen kokemus, mystisen kokemuksen seurausvaikutukset, rituaalinen toiminta, ?lyllinen ulottuvuus sek? uskonnollisen perinteen merkitys.

Mystinen kokemus

Jan Lievensin mietiskelev?? Maria Magdaleenaa esitt?v? maalaus 1600-luvulta.

Mystiikan keskeinen osa on mystinen kokemus. Siit? on olemassa useita m??ritelmi?. Uskontotieteilij? Antoon Geelsin (2009) m??ritelm?, Robert S. Ellwoodin (1980) m??ritelm?? soveltaen:

?Mystinen kokemus on uskonnollisessa tai profaanissa kontekstissa tapahtuva kokemus, jonka kokija v?litt?m?sti tai my?hemm?ss? tilanteessa tulkitsee kohtaamiseksi korkeamman tai perimm?isen todellisuuden kanssa. T?m? kohtaaminen tapahtuu v?litt?m?ll?, subjektin mukaan ei-rationaalisella tavalla ja tuo mukanaan syv?n tunteen ykseydest? ja vaikutelman siit?, ett? kokemus on tapahtunut muulla kuin tavallisella, arkisella tasolla. T?m? kokemus tuo mukanaan laajalleulottuvia seurausvaikutuksia yksil?n el?m?ss?.?
()

William James kuvaa mystist? kokemusta seuraavasti:

• Sanat eiv?t pysty sit? ilmaisemaan. Mystist? kokemusta ei voida jakaa, eik? siirt?? toiselle. Se voidaan kokea vain v?litt?m?sti.
• Tiedollinen laatu. Vaikka mystiset tilat ovat tunnetilojen kaltaisia niiden kokijalle niill? on my?s tiedollinen aspekti. Niiss? paljastuu Jamesin mukaan ”totuuden syvyys tavalla, johon loogisesti etenev? ?ly ei koskaan ulotu”.
• Lyhytaikaisuus. Mystiset tilat rajoittuvat puoleen tuntiin tai korkeintaan tuntiin.
• Passiivisuus. Mystist? tilaa voidaan valmistella m??r?tyill? tekniikoilla, mutta itse tila tapahtuu ihmisen omasta tahdosta riippumatta.

Joskus my?s uskonnolliset n?yt ja kuuloel?mykset luetaan mystisiin kokemuksiin. Toisaalta mystikot itse pit?v?t t?llaisia n?kyj? ja kuuloel?myksi? v?h?merkityksisin?. N?yill? ja kuuloel?myksill? on my?s jokin sis?lt?, mit? mystisill? kokemuksilla ei ole.

Neurotieteilij?t ovat esitt?neet erilaisia teorioita mystisten kokemusten synnyn syist?. Yhden teorioiden ryhm?n mukaan mystiset ajatukset syntyv?t aivojen tietyn alueen aktivoitumisessa, ja toisen ryhm?n mukaan ne syntyv?t estojen poistumisen kautta. Tutkimuksissa on havaittu, ett? mystiset kokemukset lis??ntyv?t, kun ihmisaivojen otsa- ja ohimolohkojen rajoittavat toiminnot eiv?t toimi normaalisti. Niiden estojen purkautuessa ihminen mahdollisesti etsii h?mment?ville kokemuksille yliluonnollisia selityksi?.

Muut osat

Rituaaliseen toimintaan kuuluvat eri tiet, joiden tarkoituksena on p??m??r?n toteuttaminen eli mystinen el?mys. T?llaisia rituaalisia toimintoja ovat esimerkiksi askeesi tai mystiset tekniikat kuten mietiskely ja toistava rukous.

?lyllinen ulottuvuus liittyy siihen, miten mystikko itse pohtii ja muovaa kokemustaan. T?st? voidaan lukea mystikkojen omista kirjoituksista.

Perinteen ulottuvuus on se uskonnollinen suuntaus, johon mystikko kuuluu ja jota h?n k?ytt?? tulkitakseen el?myst??n.

M??rittelyn vaikeudet

Mystikko n?kee maailman erilaisen 'linssin' l?pi kuin tavanomaisissa kokemuksissa, ja t?m? voi olla merkitt?v? este mystiikkaa ja mystisi? opetuksia tutkiville. Kuten runoudessa, mystiikassa k?ytetyt ilmaisut ovat usein esoteerisia, peitt?vi?, yksinkertaistettuja tai monivivahteisia, ja niiden merkitys j?? ulkopuoliselle h?m?r?ksi. Mystikko itse katsoo k?sitt?neens? ne t?ysin selv?sti. Kuten Daodejing sanoo:

?Sanani on hyvin helppo ymm?rt??, ja ne on helppo toteuttaa k?yt?nn?ss?
Kuitenkaan yksik??n maailmassa ei ymm?rr? niit? eik? toteuta niit? k?yt?nn?ss?.?
(TTC, 70)

Kirjassaan Kabbala Gershom Scholem sanoo: ”Kabbala ei ole yksi j?rjestelm?, jonka periaatteet voisi selitt?? helposti tai suoraviivaisesti, vaan se k?sitt?? useita toisistaan eroavia, ja usein jopa toisilleen vastakkaisia l?hestymistapoja.”

K?ytettyj? menetelmi?

• Aforismit, runous ja niin edelleen: Puolitaiteelliset yritykset pukea sanoiksi joitakin mystisten kokemusten erityisi? kuvauksia tai n?k?kulmia.
  • ”Jumala on rakkaus” (erityisesti kristillisyydess? ja suufilaisuudessa), ”atman on brahman”, zen-buddhalaisuuden haikut, Rumin rakkausrunot (suufilaisuus). Usein n?m? on ymm?rretty iskulauseina tai taiteena, ja siten kadotettu niiden perimm?inen merkitys k?yt?nn?n harjoittelussa.
• Arvoitukset ja metafyysiset ristiriidat, ratkaisemattomat teht?v?t tai ajatuslinjat, joiden tarkoitus on johtaa oppilaan tajunta pois ?lyllisest? ymm?rt?misest? kohti suoraa kokemusta.
  • Klassinen japanilainen kōan ”Milt? kuulostaa yhden k?den taputus?” (zen-buddhalaisuus). Toisinaan n?m? on ymm?rretty pelk?ksi h?lynp?lyksi, toisinaan taas vakavasti otettaviksi kysymyksiksi, joiden vastauksessa piilee mystinen merkitys.
• Humoristiset tarinat: Opetukset jotka samanaikaisesti johtavat oppilasta pois vakavasta keskustelusta, ja sis?lt?v?t metafyysisi? merkityksi?.
  • Esimerkiksi Mulla Nasraddinin tarinat ja Bektashin vitsit (islam), ja el?inhenki-tarinat Amerikan intiaanien, Australian aboriginaalien ja Afrikan heimojen kansanperinteess?.
• metaforat: Tarinat, joiden tarkoitus on opettaa analogian kautta jokin erityinen, mutta ep?sovinnainen n?k?kulma todellisuuteen.

Mystiikan suhde filosofiaan

Mystisismi ja nykyaikainen (analyyttinen) filosofia ovat toisilleen vastakkaisia. Mystisismi on kokemuksellista ja kokonaisvaltaista, ja mystiset kokemukset ovat yleens? ilmaisun ulottumattomissa, kun taas nykyaikainen filosofia on analyyttist?, kielellist? ja pelkist?v??. L?pi historian mystinen ja filosofinen ajattelu ovat olleet l?heisesti yhteydess? toisiinsa. Platon ja Pythagoras, ja pienemm?ss? m??rin Sokrates, sis?llyttiv?t selvi? mystisi? osia opetuksiinsa. My?s useat kuuluisista kristityist? mystikoista olivat samalla huomattavia filosofeja, ja Buddhan sutrissa sek? Adi Sankaran teoksessa Viveka Chudamani (erityisesti buddhalaisuuden ja Advaitan hindulaisuuden perusteksteiss?) mystisi? ajatuksia k?sitell??n hyvin erittelev?sti.

V?lirikko mystisismin ja nykyajan filosofian v?lill? johtuu tieteellisest? ajattelusta: useat luonnontieteist? vaikutteita saaneet filosofien koulukunnat pit?v?t yksil?llist? kokemusta merkityksett?m?n?. Analyyttisesta filosofiasta poikkeavalla mannermaisella filosofialla on taipumusta k?sitell? mystisismiin l?heisesti liittyvi? kysymyksi?, kuten olemassaolon yksil?llist? kokemusta eksistentialismissa.

Ontologia, epistemologia ja fenomenologia

Keskittyminen kysymykseen mystisest? kokemuksesta johtaa ristiriitaan ontologian kanssa. Mystist? ontologiaa harvoin perustetaan yksityiskohtien varaan, vaan usein se koostuu yleist?vist? tai l?sn?oloon viittaavista ilmaisuista, kuten ”atman on brahman”, ”Jumala on rakkaus” tai ”On vain yksi ilman toista”. Joskus se on esitetty kielteisin k?sittein, kuten esimerkiksi hindulaisessa perinteess?, jossa sana Brahman on yleens? m??ritelty ”jumalaksi ’ilman’ luonteenpiirteit? tai tuntomerkkej?”. Buddhalainen opetus v?ltt?? rohkaisemasta ontologisiin k?sityksiin, taolainen ajattelu taas sanoo ett? ontologia on tiedetty mutta sanoin kuvaamaton, ja useat ”psykologiset” koulut – Carl Jungin j?lkeen perustetut henkiset koulut sek? Edmund Husserlista juotuvat filosofiset koulut – selitt?v?t asiaa enemm?nkin aistimuksen muutoksena tietoisuudessa, kuin sen yhdistymisen? johonkin ulkoiseen todellisuuteen.

Tietoteorian peruskysymyksiin on mystiikassa vastattu mystisill? kokemuksilla. Siten mystisismiss? ei ole keskitytty niink??n j?rkeen perustuville menettelytavoille, jolla luoda selv? yhteys ontologian ja tietoteorian v?lille, vaan enemm?nkin l?yt?m??n keinoja joilla saada aikaan suora aistimus.

Fenomenologia on filosofioista ehk? kaikkein l?himp?n? mystist? ajattelua, ja jakaa sen kanssa monia ongelmia. Husserlin fenomenologia esimerkiksi, pit?? kiinni samasta ”ensimm?isest?” persoonasta eli kokemuksellisesta asenteesta, jota my?s mystikot yritt?v?t saavuttaa. Husserlin ajatus fenomenologisesta lajittelusta sulkee pois olettamukset tai kysymykset yli-sielullisesta olemassaolosta tai sen havaitsemisesta ilmi?n? [1].

Martin Heidegger menee askeleen pidemm?lle, mieluummin kuin vain lajittelisi ilmi?it? ja siten poissulkisi ontologiset kysymykset, h?n v?itt?? ett? vain olemassaolo on ontologisesti totta, ja siten vain itsen tutkiminen ja kokeminen voi johtaa aitoon olemassaoloon.

Fenomenologia ja useimmat mystisyyden muodot eroavat siin?, ett? ne ymm?rt?v?t kokemuksen eri tavoin. Fenomenologia juontaa angstista tai (eksistentiaalisesta kauhusta), joka nousee todellisuuden 'tyhjyyden' k?sitt?misest?, mystikot sen sijaan, puhuvat yleens? rauhasta tai siunauksesta, joka johtuu heid?n aktiivisesta yhteydest??n 'todellisuuteen'.

Termien ja tulkintojen eroja

Etsinn?n p??m??r?t ja syyt

Aachenin katedraalin tornissa sijaitseva kaikkin?kev? silm?.

Teismiss? ja panteismissa metafyysiset j?rjestelm?t usein ymm?rret??n yksil?n mystisen? yhteyten? jumalaan. N?m? subjektiiviset asiat voidaan ymm?rt?? muun muassa n?kyin?, unelmina, ilmestyksin? tai ennustuksina.

Kristillinen teologi Tuomas Akvinolainen m??ritteli 1300-luvulla asian sanoin cognitio dei experimentalis (’kokemuksellinen tieto jumalasta'’). Katolisuudessa mystinen kokemus yleens? n?hd??n askeettisuuteen liittyv?n? jumalallisena ilmoituksena.

Valaistuminen on tulemista tietoiseksi itsest? havainnon kautta. Tarkkailemalla itse?mme ilman kiinnittymist?, voimme saada tietoa itsemme prosesseista ilman ett? olemme osana prosessia. T?m? auttaa yksil?? olemaan harmonisemmassa kanssak?ymisess? ymp?rist?ns? ja muiden ihmisten kanssa.

Kokemistavat

Nelj? yleist? mystist? ja uskonnollista kokemistapaa Stanford Encyclopedia of Philosophyn mukaan:

• Ekstroverttinen; yksil?n ymm?rrys mystisest? tietoisuudesta kaiken ykseyten?
• Introverttinen; mik? tahansa kokemus, joka sis?lt?? aistein havaittavaa tai itse??n tarkkailevaa sis?lt??. Kokemus tyhjyydest?, tai olemattomuudesta on esimerkki introvertist? kokemuksesta.
• Teismi Kokemukset Jumalasta.

Sielu

Erityisesti abrahamilaiset uskonnot k?sitt?v?t sielun olevan jokaisessa yksil?ss?, jolla on suuri hengellinen merkitys. Kristillisess? mystiikassa on vaihtelevia l?hestymistapoja jumalan, sielun ja yksil?n suhteesta.

Kristilliset n?kemykset

Kveekarit n?kev?t sielun sis?isen? valona, luontaisena jumalan l?sn?olona yksil?ss?. Muissa protestanttisissa lahkoissa kuten my?s katolisuudessa ja it?isess? ortodoksisuudessa tehd??n selke?mpi ero yksil?n sielun ja Jumalan v?lille, joka johtuu uskosta, ett? sielun pelastuminen ja yhtyminen Jumalaan tapahtuu kuoleman j?lkeisess? yl?snousemuksessa, mutta kuitenkin vanhurskaus on mahdollista t?ss? el?m?ss?. Kristityt mystikot etsiv?t t?t? tilaa intensiivisen rukouksen tai askeettisuuden kautta.

Katolinen k?sitys on, ett? ihminen saa kasteessa Pyh?n Hengen, joka ik??n kuin asuu ihmisen sielussa. Pyhimykset ja muut autuaat ovat siin? m??rin t?m?n Hengen vaikutuksen alaisia, ett? heid?n kauttaan voi tapahtua ihmeit? ja profetointia.

It?maiset uskonnot ja filosofia

Islam jakaa t?m?n n?kemyksen erillisest? sielusta, mutta ei keskity niin paljon ylimaallisiin voimiin, vaan t?hdent?? Jumalan muistamisen (dhikr, zikr) merkityst?, joka on yksil?n synnynn?inen ja alkuper?inen yhteys jumalan armoon. Perinteisess? islamissa t?t? yhteytt? yll?pit?v?t enkelit, jotka v?litt?v?t Jumalan tahdon. Vain profeetoilla on kyky n?hd? ja kuulla heid?t suoraan.

Suufilaisuudessa Jumala voidaan n?hd? suoraan universaalina rakkautena, joka kattaa koko kaikkeuden. Dhikr eli hengityksen ja liikkeen s??telyyn perustuva rukousseremonia suufilaisuudessa merkitsee rakkauden jumalallisten tilojen muistamista, ja suufit ovat kuuluisia erityisesti taiteellisesta suunnasta, jonka he usein ottavat palvonnassaan.

It?maiset filosofiat, kuten hindulaisuus, buddhalaisuus ja taolaisuus etsiv?t keinoa (moksha) poistaa itsek?s minuus, jotta ihminen voisi kokea ykseytt? perimm?iseen todellisuuteen (yleens? Brahman tai Ishvara). Vedalaisen perinteen mystisiss? n?k?kulmissa atmanin (osin l?nsimaista sielu-k?sitett? vastaava) sanotaan olevan yht? brahmanin kanssa. Hindulaisuudessa mystinen harjoitus t?ht?? jumaloivallukseen, jota my?s kutsutaan itseoivallukseksi.

Buddhalaisuus opettaa, ett? kaikki k?rsimys (dukkha) maailmassa saa alkunsa kiintymisest? tai halusta asioihin. Anatta-oppi esitt?? ett? sielu, tai aistimus muuttumattomasta koossapit?v?st? itsest?, on mielen rakennelma johon yksil? voi samaistua, ja on siten yksi k?rsimyksen l?hde. Perinteinen buddhalaisuus lajittelee eri jumaluudet ja kunnioitetut olennot, mutta mystiset buddhalaiset lahkot v?ltt?v?t sit?, ja joissain tapauksissa kielt?v?t pysyv?n ja muuttumattoman sielun tai olennon olemassaolon.

Taolaisuudessa ei keskityt? sieluun vaan daoon eli ”tiehen” tai ”polkuun”. Taolaisuuden mukaan ihmisell? on taipumus muodostaa itselleen kahtiajakoja. Taolaisen mystisen harjoituksen p??m??r? on palautua ja mukautua alkuper?iseen kokonaisuuteen (Daodejing).

Mystikot Suomessa

Pohjanmaan mystikot

Pohjanmaalla vaikuttanut uskonnollinen liike 1700-luvun loppupuolelta 1800-luvun puoliv?liin, jonka kannattajia kutsuttiin mystikoiksi. Mystikot k??nsiv?t ja kopioivat runsaasti Ruotsista toimitettua mystist? kirjallisuutta.

Mystiikan nousu

Viime vuosikymmenin? kiinnostus niin kristillist? kuin ei-kristillist? mystiikkaa kohtaan on noussut. Samoin on sit? koskeva tieteellinen tutkimus lis??ntynyt. Joskus mystiikasta k?ytet??n nimityst? spiritualiteetti.

Esimerkkej? yleisimmist? suuntauksista

Esimerkkej? suuntauksista ja filosofioista, joissa on vahvoja vaikutteita mystisismist?:

• Gnostilaisuus
• Jooga
• Mysteeriuskonto
• New age
• Teistinen satanismi
• Transsendentialismi
• Unitarismi
• Vedantalainen hindulaisuus

Tunnettuja mystikoita

• Paul Brunton
• Carlos Castaneda
• Aleister Crowley (thelema)
• G. I. Gurdjieff
• David R. Hawkins
• Jiddu Krishnamurti
• Plotinos (uusplatonismi)
• Chapel Tibet
• Walt Whitman

Kristittyj? mystikoita

• Apostoli Johannes (?–101)
• Klemens Aleksandrialainen (noin 150 – noin 211/216)
• Augustinus (354–430)
• Gregorius I (590–604)
• Anselm Canterburylainen (1033–1109)
• Hildegard Bingenil?inen (1098–1179)
• Franciscus Assisilainen (1182–1226)
• Albertus Magnus (1206–1280)
• Mechthild Magdeburgilainen (1210–1279)
• Tuomas Akvinolainen (1224–1275)
• Angela Folignolainen (1248–1309)
• Mestari Eckhart (1260–1327/8)
• Richard Rolle (1290–1349)
• Gregorios Palamas (1296–1359)
• Pyh? Birgitta (1302–1373)
• Juliana Norwichlainen (1342 – noin 1416)
• Katariina Sienalainen
• Margery Kempe (noin 1373–1438)
• Paracelsus (1493–1541)
• ávilan Teresa (1515–1582)
• Jakob B?hme (1575–1624)
• Thomas Browne (1605–1682)
• Miguel de Molinos (1628–1696)
• Sarah Wight (1632–?)
• Emanuel Swedenborg (1688–1772)
• William Blake (1757–1827)
• Anne Catherine Emmerich (1774–1824)
• Jakob Lorber (1800–1864)
• Rufus Jones (1863–1948)
• Max Heindel (1865–1919)
• G. K. Chesterton (1874–1936)
• Aiden Wilson Tozer (1897–1963)
• Daniil Andrejev (1906–1959)
• Thomas Merton (1915–1968)

Suufilaisia mystikoita

• Ibn Arabi (k. 1240)
• al-Ghazali (k. 1111)
• al Hallaj (k. 922)
• Jalal ad-Din Rumi (k. 1273)
• Muhammed ?emseddin Hafiz
• Sadi
• Abdul Qadir Gilani
• Abusaeid Abolkheyr
• Faridaddin Attar
• Jami
• Mahmud Shabistari
• Yunus Emre
• Qalandar Baba Auliya
• Amir Khusro
• Shahbaz Qalander

Juutalaisia mystikoita

• Shimon bar Yochai
• Abraham ben Samuel Abulafia (1240-1291)
• Moses ben Shem Tob de Leon (1250–1305)
• Isaac Luria (1534–1572)
• Moshe Chaim Luzzatto (1707–1746)
• Nachman of Breslov (1772–1810)
• Abraham Isaac Kook (1864–1935)
• Menachem Mendel Schneerson (1902–1994)

Hindumystikoita

• Andal
• Adi Shankara
• Gopi Krishna
• Lalleshvari
• Mirabai
• Nārāyana Guru (1856–1928)
• Osho
• Sri Ramakrishna
• Ramana Maharshi
• Sri Deep Narayan Mahaprabhuji
• Tukaram

Kiinalaisia mystikoita

• Laozi
• Zhang Sanfeng
• Chuang Tsu

Katso my?s

• Hurmostila
• Okkultismi
• Ruusuristil?isyys
• ?amanismi
• Uskontopsykologia

L?hteet

• Geels, Antoon & Wikstr?m, Owe: Uskonnollinen Ihminen. Johdatus uskontopsykologiaan. (Den religi?sa m?nniskan. En introduktion till religionspsykologin, 1998, 2008.) Suomentanut Kai Takkula. Helsinki: Kirjapaja, 2009. ISBN 978-951-607-734-8
• Huxley, Aldous: The Perennial Philosophy. Perennial, alkuteos 1945. ISBN 0-06-057058-X (englanniksi)
• James, William: Uskonnollinen kokemus. (The Varieties of Religious Experience. A Study in Human Nature, 1902.) Suomentanut Elvi Saari. H?meenlinna: Karisto, 1981. ISBN 951-23-1757-5
• Otto, Rudolf: The Idea of the Holy. Oxford, alkuteos 1923. ISBN 0-19-500210-5 (englanniksi)
• Plotkin, Edward: The Four Yogas of Enlightenment. Guide to Don Juan’s Nagualism & Esoteric Buddhism. 2002. ISBN 0-9720879-0-7. Verkkoversio. (englanniksi)

Aiheesta muualla

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Mystiikka Wikimedia Commonsissa