MOBA新定义 妹子也能轻松玩转的《怪兽大作战》
- Agnostisismi ? Ateismi ? Deismi ? Henoteismi ? Monoteismi ? Panenteismi ? Panteismi ? Polyteismi ? Teismi
Deismi on valistuksen ajalta per?isin oleva kriittinen, luonnontiedett? painottava teologinen k?sitys, jonka mukaan Jumalan olemassaolo on osoitettavissa j?rkiperustein ja empiirisesti luontoa tarkkailemalla ja ett? t?m? jumalak?sitys ei ole perusteltavissa mink??n tietyn uskonnon opein.[1] Usein deismiin yhdistet??n ajatus, ett? Jumala on luonut kaikkeuden, mutta ei ole sen j?lkeen suurilta osin vaikuttanut maailman tapahtumiin.[2][3]
Deus otiosus eli ajatus luomisen j?lkeen maailmasta vet?ytyneest? Jumalasta ei kuitenkaan ole deismiss? yleisp?tev?. Deismi voi antaa tilaa my?s Jumalan ajoittaiselle pienimuotoiselle puuttumiselle tapahtumiin. Deismin mukaan Jumala ei suuressa mittakaavassa erityisesti ohjaile maailmanhistorian tapahtumia.[1]
Deismi vaikutti 1600-luvulta l?htien ja erityisesti 1700-luvulla Englannissa, Ranskassa ja Pohjois-Amerikassa. Joitakin deistej? on pidetty peitellyn ateismin edustajina.[4] Deismi? edustivat muun muassa ranskalainen kirjailija Voltaire ja yhdysvaltalainen vapaa-ajattelija Thomas Paine.[5] Deismi vaikutti voimakkaasti l?nsimaiseen maailmankuvaan ja maallistumiseen.[1]
Keskeinen sis?lt?
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]_-001.jpg)
Varsinkin brittil?iseen ja ranskalaiseen valistukseen liittyi usein deismi suhteessa uskonnollisiin kysymyksiin. Deismin mukaan j?rkiperustein on syyt? uskoa, ett? todellisuuden on luonut jokin jumala, mutta t?st? jumalasta on mahdotonta saada erityisen tarkkaa tietoa. Jumalan k?denj?lki n?kyy kuitenkin luonnossa ja luonnonlaeissa. Deismi n?kee, ett? luonto osoittaa, ett? t?ytyy olla niin kutsuttu ”?lyk?s suunnittelija”. Keskeinen askel uskonnosta deismiin on luopuminen uskomisesta pyhien kirjojen totuudellisuuteen. Deistit yleens? ajattelivat, ett? koska kristinuskon Raamattu on v??r?ss? monien luonnontieteellisten seikkojen suhteen, jumala ei ole voinut kirjoittaa sit?. T?st? syyst? deistit usein kielt?v?t muun muassa profetiat eli jumalalliset ilmoitukset, ihmeteot ja kristillisen kolminaisuusopin. Kuitenkaan ei aina, vaan monet deistit ovat yhdist?neet esimerkiksi kristinuskoa ja deismi? niin kutsutuksi kristilliseksi deismiksi.[6]
Deismin yleisimpi? periaatteita ovat:
- Jumala on luonut maailmankaikkeuden
- Jumala on luonut ihmiselle j?rjen ja omantunnon
- Pyhien kirjojen opetukset ja dogmit sek? uskonnolliset auktoriteetit pit?? enimm?kseen torjua
- Kolminaisuusoppi ja uskonnolliset mysteerit on hyl?tt?v?
- Profetiat, n?yt ja ihmeet ovat ep?todellisia[7]
Deismiin kuuluu usein ajatus siit?, ettei Jumala ole suuresti kiinnostunut luomansa maailman tapahtumista tai halua vaikuttaa niihin, saati yksitt?isten ihmisten el?miin, eik? siksi esimerkiksi usein vastaa rukouksiin. Jumala voidaan n?hd? kellosepp?n?, joka loi kellon ja j?tti sen toimimaan omillaan.[8]
Jumalalla ajatellaan kuitenkin olevan hyv? tahto ja h?n on antanut ihmisille j?rkevi? moraaliohjeita ja j?rjen, jolla p??tell?, mik? on eettisesti oikein. Jumalalla voidaan ajatella olevan halu saada ihmiset itse luomaan hyv?? maailmaa. Deismiss? n?hd??n, ett? eri uskonnoissa on pohjalla samat moraaliopetukset, mutta uskonnot muuten perustuvat enimm?kseen taikauskoon.[9] Niin kutsutussa kristillisess? deismiss?, jota edustivat esimerkiksi Yhdysvaltain perustajais?t ja presidenti John Adams ja Thomas Jefferson sek? brittil?inen valistusfilosofi John Locke, hyl?t??n Raamatun mysteerit, mutta hyv?ksyt??n Jeesuksen moraaliopetukset hyv?st? ja oikeasta el?m?st?.[10] Ateismista poiketen deistit siis uskovat Jumalan olemassaoloon, mutta Jumala ei ole yht? l?sn? maailmassa kuin yleens? uskonnoissa ajatellaan.[8]
Historia
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Deismin synty
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Deismi? teki tunnetuksi irlantilainen John Toland, joka haastoi John Locken valistusteologisen k?sityksen kristillisest? ilmoituksesta. Toland esiintyi Locken oppilaana ja esitti kirjassaan Christianity Not Mysterious (1696) kristinuskosta filosofisen n?kemyksen, joka oli l?peens? rationaalinen eik? my?nt?nyt sijaa j?rjen ylitt?v?lle ilmoitukselle. Tolandin mukaan Raamatun Jeesuksen oppi oli yksinkertaista ja j?rkev?? moraalia. Kristilliset dogmit ja mysteerit sen sijaan olivat per?isin muista uskonnoista ja my?hemp?? pappien keksint??. Tolandin ajatuskulkua t?ydensi Matthew Tindalin Christianity as Old as the Creation (1730), jossa kristinusko samaistetaan moraaliseen, j?rjelliseen panteismiin.[11] Tindal vastusti kirkon yhteiskunnallista valtaa: valtiossa ei voi olla kahta erillist? valtaj?rjestelm??.[12]
Kristilliset kirkot luonnollisesti vastustivat deismi?.[13] Monet kysyiv?t, miksi deistit eiv?t julistaudu suoraan ateisteiksi, koska uskon sis?ll?ill? ei ole heille mit??n merkityst?.[12] Englannissa vuonna 1689 s??detty laki kielsi katolilaisuuden lis?ksi kaikki kolminaisuusopin vastaiset uskonnot. T?st? syyst? monet deistit eiv?t julkisesti tunnustaneet vakaumustaan.[14][15] Deismin arvostelussa nousi esiin uudenlainen tapa puolustaa kristillist? uskoa henkil?kohtaisella kokemuksella, mist? esimerkkin? on metodismin perustaja John Wesley.[12]
Saksa ja Yhdysvallat
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Saksassa deismi oli suosittua Fredrik Suuren preussilaisen upseeriston keskuudessa. Moses Mendelssohn sovelsi deismi? juutalaiseen ajatteluun.[13]
Tunnettuja amerikkalaisia deistej? olivat esimerkiksi Thomas Paine, John Adams, Thomas Jefferson ja Benjamin Franklin. Deismi oli erityisen suuressa suosiossa paikallisen ?lymyst?n keskuudessa 1700-luvun lopulla.[13] Deismi alkoi saada n?kyvyytt? Yhdysvaltain itsen?isyyssodan alettua. Tuolloin esimerkiksi ajatuksiaan jo vuosia hautonut Ethan Allen p??tyi julkaisemaan ne teoksessan Reason: The Only Oracle of Man.[14][15]
Ranskan suuri vallankumous
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]Deistien kanta p??si poliittisessa mieless? voitolle Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789–1794. Aluksi Ranskan vallankumous oli ryhtynyt toteuttamaan valistusajattelun ohjelmaa. Kaikki feodaaliset laitokset ja erioikeudet lakkautettiin ja aatelisto l?hti joukoittain maanpakoon. Papeista tehtiin valtion virkamiehi? (tarkemmin sanoen ”moraalin” virkailijoita) ja heilt? vaadittiin uskollisuudenvala uudelle hallitukselle.[16]
Toisaalta ateistiset vallankumousjohtajat katsoivat, ett? kansanjoukot tarvitsisivat jotain palvottavaa. Niinp? he perustivat erityisen ”J?rjen palvonnan”, jonka palvontapaikoiksi sisustettiin muutamia suljettuja kirkkoja. Deistinen Maximilien Robespierre esitti puheessaan konventissa 7. toukokuuta 1794, ett? ei ole viisasta ottaa ateismia kansakunnan periaatteeksi. Robespierren mukaan moraalin takaavat ”Korkein olento” ja sielun kuolemattomuus. Robespierren mukaan Korkeimman olennon palvonnasta tulisi tehd? valtionuskonto katolilaisuuden ja J?rjen palvonnan tilalle.[16]
Kansanjoukot eiv?t omaksuneet deismi?, eik? Robespierrella ollut riitt?v?? karismaa, jolla houkutella seuraajia uudelle uskonnolleen. Napoleonin aikana sek? J?rjen palvonta ett? Korkeimman olennon palvonta kiellettiin.[16] My?hemmin Napoleon palautti suhteet Roomaan, mink? johdosta katolilaisuudesta tuli j?lleen valtionuskonto vuonna 1802.[17]
Deismi my?hemmin
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]David Humen Keskusteluja luonnollisesta uskonnosta (1779) ja Immanuel Kantin Puhtaan j?rjen kritiikki (1781) esittiv?t vaikutusvaltaiset kritiikit pyrkimyksille todistaa Jumalan olemassaolo j?rjellisesti. 1800-luvulla Charles Darwinin esitt?m? evoluutioteoria v?hensi edelleen luonnon j?rjestyksen todistuksen kannatusta.[18]
Katso my?s
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]L?hteet
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]- ↑ a b c Gomes, Alan W.: ”Deism”, The Encyclopedia of Christian Civilization. Wiley-Blackwell, 2012. (englanniksi)
- ↑ Deismi Suomen evankelis-luterilainen kirkko. 2023. Viitattu 18.10.2023.
- ↑ Airaksinen, Timo: Deismi ja papillinen vastaisku Vapaa-ajattelijain liitto ry. 16.12.2018. Viitattu 20.10.2023.
- ↑ iiniluoto, Ilkka: Ateismi. Teoksessa Helenius, Timo & Koistinen, Timo & Pihlstr?m, Sami (toim.): Uskonnonfilosofia, s. 124–125. Porvoo Helsinki: WSOY, 2003. ISBN 951-0-27403-8
- ↑ Vainio, Janne: Vapaa-ajattelun k?sitteest?. Vapaa ajattelija, 2004, nro 2. Artikkelin verkkoversio. Viitattu 20.6.2025.
- ↑ Deism - By Branch The Basics of Philosophy. 2023. Viitattu 20.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Gay, Peter (toim.): Deism. An Anthology. Princeton, 1968. (englanniksi)
- ↑ a b Deism & the founding fathers Study.com. (englanniksi)
- ↑ Watkins, James A.: Deism-Deists 18.11.2023. Owlcation. Viitattu 30.6.2024. (englanniksi)
- ↑ Corbett, Michael & Corbett, Julia Mitchell: Politics and religion in the United States, s. 68. Routledge, 1999. (englanniksi)
- ↑ Christensen, Torben & G?ransson, Sven: Kirkkohistoria 2. Paavin jumalanvaltiosta uskonnonvapauteen, s. 369. (Kyrkohistoria 2. Fran pavens gudsstat till religionsfriheten, 1969.) Suomentanut Leena Piispa. Helsinki: Gaudeamus, 1974. ISBN 951-662-057-4
- ↑ a b c Myllykoski, Matti: Deismi ja luonnollinen uskonto. Vartija, 2013, nro 5–6.
- ↑ a b c Deism Encyclop?dia Britannica. 2023. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Staloff, Darren: Deism and the Founding of the United States National Humanities Center. 2008. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b Deism The Episcopal Church. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ a b c Mark, Harrison W.: Cult of the Supreme Being World History Encyclopedia. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Concordat of 1801 Encyclop?dia Britannica. 2023. Viitattu 18.10.2023. (englanniksi)
- ↑ Griffiths, Robert: Deism: Traditional & Contemporary Philosophy Now. 2022. Viitattu 20.10.2023. (englanniksi)
Aiheesta muualla
[muokkaa | muokkaa wikiteksti?]
- Deismin m??ritelm? teoksessa The Dictionary of the History of Ideas, Virginian yliopisto (Arkistoitu – Internet Archive) (englanniksi)
- Loflin, Lewis: Deism and Reason. (englanniksi)
- Paine, Thomas: Of the Religion of Deism Compared with the Christian Religion. (englanniksi)
- World Union of Deists. (englanniksi)